Vasta näiden alustavien toimenpiteiden päätyttyä ilmoitti Mikko-setä kymmenelle oppilaalleen, että nämä tulisivat kesäksi maalle hänen luokseen. Syntyi tietysti suuri riemu. Joukossa oli sellaisiakin poikia, jotka eläessään eivät olleet käyneet kaupungin rajojen ulkopuolella. Oli monta, jotka eivät tunteneet läheskään kaikkia kotieläimiä; lampaan oli nähnyt ainoastaan puolet luokasta.
Koulun loppuaikoina kävivät siirtolanoppilaat ahkerasti Mikko-sedän luona. Suoritettiin alustavia toimenpiteitä kesäelämää varten, ennen kaikkea koskivat nämä valmistelut matkaa. Valittiin n.s. varustustoimikunta, johon kuului kolme jäsentä: puheenjohtaja, kirjuri-rahastonhoitaja ja kolmas päätösten toimeenpanijana. Mikko-setä anoi oikeutta päästä tämän arvon toimikunnan ylituomariksi, jonka hyväksyttäviksi päätökset olivat alistettavat, — ja siihen suostuttiin. Samoin tahtoi "setä" olla "kassakaappina" — ja siihenkin suostuttiin, sillä tehtyyn esitykseen kaikki vastasivat "jaa", ja puheenjohtaja iski nyrkillänsä pöytään. Mikko-sedällä oli iso säämyskäkukkaro, jonka hän oli varustanut kahdella pienellä lukolla. Toinen avaimista joutui varustustoimikunnan puheenjohtajan, toinen kirjuri-rahastonhoitajan huostaan. Ainoastaan itse "plakkari" oli Mikko-sedän hallussa. Kun tämän kukkaron sisältö ennen matkalle lähtöä laskettiin, oli siinä varoja 147 markkaa, eli 12 kesäsiirtolaisen — niihin Mikko-setä ja hänen poikansa Pekka luettuina — matkakulut ja ensimmäisen kuukauden ruokarahat sekä 1 mk henkeä kohti ylimääräisiin menoihin.
Kassa lukittiin, ja se valahti Mikko-sedän povitaskuun; avaimet joutuivat haltijoilleen.
3. Matka kesäsiirtolaan.
Varustustoimikunta oli kokouksessaan päättänyt, että kullakin siirtolalaisella piti olla mukanaan matkareppu, joka sisälsi ruokaa kolmeksi päiväksi, sillä matkarahojen säästämiseksi muihin kesäisiin "huvitarpeisiin" oli päätetty kulkea siirtolaan jalkaisin. Sitäpaitsi tuli repussa olla sukkapari. Kaikki muut kesätarpeet oli tuotava Mikko-sedälle, joka pakkasi ne laatikkoihin ja jo edellisenä päivänä lähetti rautateitse siirtolan läheiselle asemalle. Pakkauspuuhissa oli paljon tekemistä. Mikko-setä hääri hiki otsassa. Oppilaiden tavaroille oli varustettu iso arkku. Siihen sijoitettiin vaatteet, kirjat y.m.
Sitä paitsi oli setä varustanut työkaluarkun, johon myöskin sijoitettiin yhteisillä varoilla ostetut kalastustarpeet. Omaan matkalaukkuunsa Mikko-setä valitsi "Don Quixoten". Matkapäivän edellisenä iltana kukin suostui menemään levolle viimeistään klo 8 ja olemaan Mikko-sedän asunnolla täsmälleen klo 6 seuraavana aamuna.
Alkavan kesän aamuinen aurinko paistoi lämpöisenhivelevästi pienen joukkueen soluessa kaupungista pohjoista kohti. Matkalaiset olivat reippaita ja iloisia. Jälkimmäisenä kaaloi Mikko-setä, osa pojista oli jo pitkän matkan päässä.
— Puhallappa, Kekki, pilliisi! virkahti setä varustustoimikunnan puheenjohtajalle.
Kuului kimeä vihellys, matkailijat kokoontuivat.
— Käykääpähän ojan varrelle istumaan, virkahti Mikko-setä.