— Nyt otamme ensimmäisen kylvyn, virkahti setä rantamättäälle istahtaen ja alkoi riisua päältään.
Pojat tekivät samoin, ja pian oli koko joukkue pulikoimassa virkistävässä vedessä. Se se vasta herkkua oli hiestyneestä ja pölyisestä ruumiista. Ihan tuli kuin toiseksi ihmiseksi. Mutta setä ei antanut kovinkaan kauvan siellä viipyä. Vasta tuonnempana, kun vesi ehtii lämmetä, saisi viipyä kauvemmin. Uimisen jälkeen saivat pojat noutaa olkia kamarien lattialle ja ruveta nukkumaan. Toisista oli tämä viimeinen komennus vähän ikävää, sillä väsymys tuntui tyyten hävinneen. Mutta toteltava oli, sillä setä selitti, että huomiseen saakka oli tarkasti noudatettava hänen määräyksiään, kunnes ehdittäisiin valmistaa yleiset säännöt, joita kaikkien oli noudatettava ilman erikoista käskyä.
Pojat laskeutuivat oljille. Tekipä mieli vielä piehtaroida ja ilakoida, mutta setä rykäisi ja katsahti tuimasti — ja silloin oli parasta asettua paikoilleen. Setä kysyi sitten, keitä ei nukuttanut — ja melkein kaikki kapsahtivat istualleen.
-? Ei minua! Ei minuakaan — ei vähääkään! kuului useista suista.
— Vai ei? tokasi setä. No olkaa sitten hiljaa, jotta minä saan nukkua, sillä minua väsyttää kovasti.
Pojat asettuivat heti paikoilleen ja olivat hiljaa kuin hiiret. Pitihän toki sedän antaa nukkua rauhassa!
— Niin, virkahti setä vielä, katsahtaen kuuliaisia poikasiaan, jotka viruivat somasti toistensa vieressä, voittehan sitten puolen tunnin tai tunnin perästä nousta hiljaa ylös ja pistäytyä siivosti pihalle, ellei unta kuulu.
Tämä ehdotus kuulosti monesta sangen hauskalta, mutta heistä ei kukaan huomannut leikkisää hymyä, joka väreili sedän huulilla hänen tätä sanoessaan. Kun setä puolen tunnin kuluttua loi katseensa pikku kumppaneihinsa, niin oli heistä jo jokainen vajonnut mitä syvimpään uneen. Ei yksikään näyttänyt pyrkivän ylös. Ja setä hymyili kauvan katsellessa onnellista joukkuetta.
5. Päiväjärjestys.
— Olettepa nukkuneet kaksitoista tuntia! huudahti setä seuraavana aamuna kello 6:n aikaan. Se kyllä riittää, ylös siis joka possu!