Ulkona oli sillä aikaa noussut tuulispää, joka vihmoi tien vierellä kasvavista puista sateenripsettä vasten silmiä.
"Missä nuo kärrypahaset nyt ovat?" kysyi seppä ympärilleen katsellen.
Heleija kulki edellä, salaten tarkoin hymyilevien silmiensä pilkkeen, sillä kuu jo paistoi. Hän meni erään suuren lätäkön reunalle, jonka keskellä kärryt seisoivat. Pyörä oli vaipunut liejuun aina kappaa myöten.
Valkoinen liina peitti kärryille sälytettyä kuormaa. Se näytti niin mitättömältä, että räätäliä miltei harmitti päästä niin helpolla voimannäytteellä.
"Siinä työtä paraiksi räätälille!" sanoi seppä.
Räätäli vähällä pahastui. "Seppä tai räätäli!" sanoi hän, tehden tuon erotuksen vähäpätöisyyttä kuvaavan halveksivan käsiliikkeen. "Mies on aina mies, ja ellei tämä tapahtuisi vaivaisen naisihmisen avuksi, niin olisi koko yritys liian vähäpätöinen oppipojallenikin."
Niin halveksivasti ympärilleen silmäillen kun hän astuikin kärrynaisojen väliin, oli siihen kuitenkin yhdistynyt luja päätös panna kaikki voimansa liikkeelle. Sillä kärryjen piti linnun keveydellä kohota liejusta. Vaan nepä eivät kohonneetkaan. Hän työnsi työntämistään, milloin toisella, milloin toisella olkapäällään, milloin molemmin yhtaikaa, milloin kannatushihnaa alentaen, milloin ylemmäs kohottaen, mutta kärryt seisoivat paikoillaan kuin naulatut. Raivoissaan heitti räätäli vihdoin yrityksensä sikseen. "Taikajuoma!" huusi hän. "Koiruutta! Minä kyllä tiedän mitä jaksan, mitä en. Ravintolan emäntä oli oikeassa — kuormaan on ladottu jotain erikoista."
"Niin onkin", sanoi Heleija — "kuusi räätäliä!"
Mutta kankuria hävetti sydämensä pohjasta koko miessuvun puolesta, että hän oli päästänyt räätälin ensin voimiaan koettamaan. Suuttuneena työnsi hän hänet kärryjen luota. Jo sylkäisee kouriinsa, ei kuten räätäli, vaan miehen lailla. Jo tarttuu aisoihin niin, että pitkät sormet natisevat, kumartuu kuin olisi tarkotus rynnätä maan keskipisteeseen, ponnistaa kuin raivoava elefantti — nyt makaa hervotonna, naama kuormassa kiinni ja polvet lätäkköön vajonneina. Kärryt seisovat paikallaan.
"Tuhat tulimaista ja yhdeksänsataa!" sadatteli vuorostaan kankuri, pyyhkien likaa polvistaan. "Räätäli on oikeassa. Valhetta ja petosta kaikki tyyni! Tyttöletukka, mitä kummia olet kuormaasi ajanut? Taikajuonia, noituutta!"