Voitonvarmuudessaan hän oli vähällä kaatua makaavan yli. Estääkseen mahdollisia epäilyksiä rouva Holderin puolelta, hän sanoi: "Se johtuu janosta, hyvä rouva. Ei tippaakaan! Ei tippaakaan koko päivänä."
Samassa hän tarttui Fritzin käsivarteen ja koetteli valtimoa. Se kuitenkin tuotti jonkinlaisia vaikeuksia, hän kun etsi valtimoa kyynäspään kohdalta.
Vanhuksen silmät seurasivat tuskallisesti mestari Schnödlerin suuta.
Hän pelkäsi kuulevansa: "Ei hänestä enää tule kalua". Mutta mestari
nyökäytti jälleen leikillisesti päätään sanoen: "Riivatun mies!
Valtimokaan ei enää lyö, mutta kyllä me hänestä selvän saamme."
"Mutta mitä paikkaa te oikein koettelittekaan, mestari?"
Mestari huomasi erehdyksensä ja siirsi kätensä alemmaksi.
"Katsokaas, rouva", selitti hän vanhukselle, "sellainen mies kuin Fritz ei ole niinkuin muut raukat. Jokaisella räätälilläkin on valtimo ranteessa, mutta Fritzin tapaiselta mieheltä odotetaan enemmän."
Lähellä vuoteen pääpuolta oli ruukku. Saunaisäntä tarttui siihen käsiksi. Ensin hän kuitenkin sitä haisteli. "Onpa vahinko että tuollainen mies juo silkkaa vettä. Siihen hän on liian hyvä." Hän kaatoi ruukun sisällyksen Fritzin päähän. Sitten hän nyökäytti veitikkamaisesti päätään vanhukselle.
Fritz ilmasihe jo joitakuita elon merkkejä.
Saunaisäntä iski jälleen silmää vanhalle naiselle. "Mitäs sanoinkaan? Liikkuihan hän jo. Ja yhä parempaa tulee. Kyllä hänestä selvän saamme. Älkää olko millännekään, rouva Holder. Aivan eri juttu olisi, jos hän olisi niskansa taittanut."
Vanhus muisti loukkaantuneen sormen ja huomautti siitä. "Oi, mestari, kun ei Fritzin sormi vain olisi vahingoittunut!"