"Kuumeen hän saa ja aika hyvän", vastasi mestari. "Kun tauti tarttuu tuollaiseen mieheen, niin se ei olekkaan mikään räätälinkuume. Vaan älkää olko millännekään, rouva Holder. Huomenna tulen jälleen, kyllä me hänestä selvän saamme!"
Vanhus auttoi mestarin ulos. Hän katsoi huolestuneena hänen jälkeensä. Mestari huomasi tämän. Parinkymmenen askeleen päässä vajan ovesta häneen tarttui uudestaan rauhottamisinto. Hän kääntyi vaivaloisesti vakuuttaen: "Ei vettä väkevämpää, rouva Holder, ei vettä väkevämpää!"
19.
Kuun ennustus kävi toteen. Heleija ei ollut vielä nukkunutkaan, kun jo alkoi sade rapista. Herätessään hän kuuli vesipisarain kahisevan olkikatolla ja heisipuun lehdillä. Ja ennen sitä aikaa, jolloin hän tavallisesti meni päivätyöhönsä, valui kuin saavista kaataen.
Muuan pieni tyttö tuli peruuttamaan hänen siksi päiväksi sovitun ulkotyönsä.
"Huomenna varmaankin on jo parempi sää", arveli Heleija.
Tyttönen sanoi mennessään: "Heleijan ei tarvitse tulla ennenkun äiti jälleen kutsuu."
Heleija katsoi ihmetellen hänen jälkeensä. Sitten hän sanoi: "Ei haittaa. Ellei siellä, niin muualla. Työtä on yllinkyllin."
Anna-Maija oli sinä aamuna sangen totinen, kun hän laskeutui alas ottaakseen lapsen hoitoonsa.
Samaan aikaan antoi Walleriina-rouva noutaa tuolit ja kahvikupit. Tuo seikka koski hyväntahtoiseen vanhukseen aina sydän juuria myöten. Ylhäiset vieraskäynnit olivat hänen mielestään antaneet Heleijalle jonkinlaista ylevyyden arvoa ja loistoa, josta osa kirkastaen lankesi hänenkin päälleen. Hän tunsi samoin kuin vanhat uskolliset palvelijat, jotka herrasväkensä rappeutumisessa näkevät omankin kunniansa himmenevän. Heleija oli hänelle rakas. Se jo oli häntä surettanut, ettei Heleija ollut hänen hyväkseen suostunut edes yhteen ainoaan niiaukseen. Ja vaikkei hän kokonaan hyväksynytkään noiden suurellisten naisten käytöstä, niin hän ei kuitenkaan kunnioituksessaan heitä kohtaan ymmärtänyt kuinka köyhä voisi asettua uhmaavalle kannalle heidän suhteensa. Se, että Heleija oli sellaista yrittänyt, tuntui hänestä majesteetinrikokselta.