Ja kun Walleriinan Eevallekin oli eduksi, että puhemies vastasi samaan nuottiin kuin mummo oli häntä kehottanut, niin hän esitti asian Eevan kanssa jo aivan valmiiksi sovituksi ja kaupungillakin tunnetuksi. Ihmiset olivat muka jo kauvan aavistaneet että näin kävisi. Niitä muutamia puheita, että Fritzin kosiminen oikeastaan olisi tarkottanut Heleijaa, ei uskottu, koska Holderin Fritz ei ollut niitä miehiä, jotka huojuvat sinne tänne.
Fritzissä saivat saunaisännän puheet aikaan sellaisen mielenliikutuksen, että hän antoi jälleen kantaa itsensä vuoteeseensa.
Saunaisäntäkin käytti hyväkseen tätä asian tilaa. Hän saattoi vanhuksen hyvinsovitetuilla rauhotuspuheillaan pian mitä suurimpaan tuskaan.
Ikäänkuin ohimennen hän sanoi, että Fritz näytti luulevan mummonsa koettaneen vain uskotella täyttäneensä hänen toivomuksensa. Sen oli saunaisäntä huomannut, vaikkei hän sentään tahtonut väittää, että se arveluttava käänne, joka jälleen näytti uhkaavan paranevaa potilasta, johtuisi suorastaan siitä. Mummon piti vain tarkasti välttää kaikkea keskustelua tuosta asiasta.
"Mitä siihen tulee, että tuo riivattu mies sanoo ylihuomenna lähtevänsä Amerikkaan, niin siitä me pian selvän otamme. Niinkuin hän muka kaiken lisäksi vielä kaipaisi merikipua! Minäpä tiedustan onko tuo Walleriina-rouvan asia jo selvä, ja ellei ole, niin minä sen selvitän. Älkää olko millännekään, rouva Holder, merellä kuoleminen ei ole läheskään samaa kuin pudota katolta ja taittaa niskansa."
"Aivan oikein, mestari", alotti vanhus. Mutta mestari saattoi hyvin arvata, että vanhus tahtoi sekaantua asiaan ja ehkäistä hänen puhemiestoimensa. Siksi hän sanoi itsellään olevan kovin kiireen, puhui miltei kuoleman kynsissä olevan tahdon pyhyydestä ja riensi pois ennenkun vanhus oli ennättänyt saada sanaakaan suustaan.
Siinä nyt oli tuo hyvä Holderin mummo. Saunaisäntä meni luultavasti suoraa päätä Gringeliin.
Kun eukko astui sisään, tapasi hän Fritzin jälleen kalpeana ja heikkona vuoteellaan ja kuuli hänen heikolla äänellä hourailevan jostakin "kuumekoirasta".
"Oi Jumala!" ajatteli hän, "saunaisäntä oli sittenkin oikeassa, Fritz hourailee jälleen. Jos hänen todellakin täytyy kuolla, niin en voi unohtaa etten täyttänytkään hänen viimeistä toivomustaan Walleriinan Eevan suhteen. Ja vielä lisäksi olisin hänen kuolemaansa syypää."
"Kas tässä, Fritz", sanoi hän, asettaen valmistamansa juoman vapisevin käsin hänen viereensä.