Mutta siellä ulkona oli jo pari kertaa koputettu ovelle ja naurettu.
Konemaisesti Heleija painoi nenäliinan kasvoilleen, kun kamarin ovi hänen takanaan äkkiä avautui. Oliko hänen huono maineensa jo antanut jollekin elostelijalle lähestymisen aihetta?
Kaikki tuon kookkaan solakan vartalon lihakset jännittyivät hänen äkkiä kääntyessään. Hän seisoi valkoisena ja jäykkänä kuin marmoripatsas.
"Hyvää päivää taloon!" kuului kevytmielinen ääni.
Ovensuuhun ilmestyi naisolento, pienempi Heleijaa, ja samalla niin hänen kaltaisensa ja hänestä eroava, kuin kaksi samalla käsialalla kirjotettua eri sanaa. Miten kylmät, suletut ja lapsekkaan puhtaat ovatkaan Heleijan kasvonpiirteet ja liikkeet, miten huolettoman keveät ja houkutushaluiset toisen kasvot ja olento! Heleijassa on kaikki jännitettyä, toisessa velttoa. Samannäköiset silmät näyttävät toisella tuskin silmäteriä, toisella koko valkuaisen; toisella nauraessa näkyvät tuskin valkoiset hampaansa, toisella sen lisäksi punaiset ikenetkin.
Heleija tunsi tulokkaan omaksi sisarekseen ja astui vakavan torjuvasti häntä vastaan. "Sinun ei pitänyt viiteen vuoteen tulla tähän taloon", sanoi hän. "Mitä varten tulet jo nyt, kun tuskin toinen on alkamassa? Pidä myöskin mielessäsi, että minä en kärsi tuota kevytmielistä naurua. Lähettääkö herrasväkesi sinut luokseni, ja mitä oikein tahdot?"
"Pitäisikö sitten aina vain lähetettynä tulla?" vastasi sisar, tunkeutuen joustavasti kamarin ovesta sisään. "Herrasväkeä ei minulla myöskään ole."
"Ovatko he ajaneet sinut palveluksesta?" kysyi Heleija totisena.
Sisar astuu ensin tietämättään askeleen taaksepäin Heleijan katseen tieltä, mutta sitten hän vastaa uhmaten, koska tietää uhman häntä kaunistavan: "Itse olen mennyt tieheni. Ihmiset luulevat että tanssiminen on syntiä, mutta minä tahdon nauttia niin kauvan kun olen nuori. Ja samoin tekevät muutkin, vaikka ovat niin pyhiä olevinaan." — Punaiset ikenet nauravat imarrellen. "Älähän nyt enää huoli murjotella. Miten on lapsen laita? Onko se terve?"
Heleija esti sisarelta pääsyn lapsen luo. Näytti siltä kuin olisi rehevä köynnöskasvi pyrkinyt pujahtamaan marmoripylvään sivu.