"Heleija", sanoo Fritz uudelleen.
Mutta tyttö antaa hänen huutaa vielä kahdesti, ennenkun on edes huomaavinaan. Ei hän myöskään lähesty aitaa, tuskin kääntää silmänsäkään häntä kohti.
"Kuka tietää, tapaanko sinut enää toiste yksin", hän jatkaa.
"Tahtoisin kysyä sinulta jotain."
Yhdellä silmäyksellä Heleija huomaa Fritzissä tapahtuneen muutoksen.
"Minulta?" hän sanoo mahdollisimman välinpitämättömästi ja hämmästyneesti.
"Niin, sinulta", Fritz vastaa.
"Kysy! Mutta pian, minulla ei ole aikaa."
"Sinähän olet kerran siivonnut minun huoneeni…"
"Siivonnut? Kuka? Minäkö? Sinun huoneesi?"
"Niin, sinä. Ja minun huoneeni. Minun työpajani tuolla Grunden tien varrella."