"Morsiameni?" sanoo Fritz. "Se on tyhjää puhetta." "Gringelin Eevan luo!" huudahtaa Heleija ikäänkuin suutahtaen, estyäkseen itkuun purskahtamasta.
"Eevanko?" sanoo Fritz. "Niin, tuo kuumekoira, tarkotan ihmiset, oli miltei saattaa minut siihen. Kun luulin että sinä suutuksissasi työnsit minut puroon —"
"Ja sinä pyrit kuitenkin hänen luokseen", sanoo tyttö, hengittäen raskaasti niinkuin silloin unissaan.
"Sinun luoksesi minä pyrin!" sanoo Fritz. "Tahdoin tietää miten sen siivoomisen laita oli."
"Taaskin se!"
"Ja vielä jotain muutakin." — Heleija pelkäsi että Fritz kuulisi hänen sydämensä sykinnän. — "Minkätähden sinä minut puroon työnsit?"
"Kun luulin sinun tekevän minulle pahaa"
"Minunko?"
"Olithan minua väijynyt", sanoi tyttö uudelleen punastuen. "Ja ihmiset —"
"Tosin väijynyt, vaan en —"