Seuraavana päivänä kaikki jo sujui helpommin. Fritz oli keskustellut muorin kanssa ja tämä sanoi Heleijan tullessa: "Jos tietäisin sinun tulevan askareissa yksin toimeen, niin se olisi minulle kovin mieluista. Sinulla on nuori pää ja nuoret kädet. Mutta rasitukseksi asti en sinulle askaretta soisi."
"Älkää nyt, muori!" Heleija iloisena huudahti. "Mutta teidän pitää aina katsoa että toimitan asiat teidän mielenne mukaan, ja aina sanoa minulle suoraan."
Nyt alkoi toinen komento kuin eilen. Ja mitä enemmän Heleija huomasi muorin ihailevan hänen voimiaan ja näppäryyttään ja siitä iloitsevan, sitä paremmin häneltä työ sujui. Eikä hän huolehtinut ainoastaan kotoisesta taloudesta, vaan saipa vielä aikaa ollakseen pitkät hetket niityllä heinänkorjuussa, ja siellä hän paraiten viihtyikin. Hän kuvitteli Fritziä veljekseen ja muoria äidikseen. Tämä taas otti lapsen hoitoonsa.
Näin sujuivat asiat päivä päivältä yhä paremmin, kunnes Fritz pyysi Heleijan määräämään, milloin he viettäisivät häitään. Tyttö oli tahallaan koettanut poistaa tuon ajatuksen mielestään. Hän käsitti kyllä, että ihmisten tähden siitäkin täytyi tulla tosi. Sovittiin siis, että häät vietetään kahdeksan päivän päästä.
Mutta siitä alkaen heräsivät Heleijan kaikki vanhat epäilykset. Hänen ahkeruutensa miltei yltyi, mutta siitä huolimatta hän piti jokaista viatonta sanaa moitteena. Silloin hän aina lohduttautui, ajattelemalla että hänellä vielä oli turva omassa talossaan. Kuitenkin hän ajatuksissaan moitti Fritziä siitä, että tämä niin vähän pyrki hänen läheisyyteensä. Fritz oli ahkerasti ulkosalla ja Heleijasta näytti, kuin hän ei olisi halunnutkaan olla Heleijan seurassa. Hän oli vielä huomaavinaan että häneltä jotain salattiin; milloin hän huomasi sen sällien, milloin oppipojan viittauksista, joiden piti jäädä häneltä huomaamatta. Niinkuin häntä olisi petetty ja myöty.
Sitten häntä loukkasi, ettei Fritz pyytänyt häneltä mitään palvelusta. Hän oli toisinaan vähällä tuoda pyytämättä jotain, piipun, päällystakin tai muuta sentapaista. Mutta jos Fritz kuitenkin joskus pyysi häneltä jotain, erikoisesti sanojaan sovittelematta, punastui Heleija koko kasvoiltaan siitä, että tämä jo tahtoi esiintyä hänen käskijänään, ja hän purki kauppansa Fritzin kanssa miltei joka päivä, uhaten paeta takaisin omaan mökkiinsä. Sitten hän jälleen katui ja suuttuneena itseensä sanoi Fritzille: "Olette oikeassa, minä en sovi tällaiseen taloon, en voi olla teidän mieliksenne." Siihen Fritz vastasi: "Ei ole mieleemme juolahtanutkaan, ettet tänne sopisi. Sen tiedät itse varsin hyvin. Mutta sinä käyttäydyt kuin pelkäisit taivaan päähäsi romahtavan. Se ei ole muuta kuin noita kuumehoureitatasi. Sinä itse teet kaikki nuo syytökset itseäsi kohtaan, vaan emme me. Minä en sinua pakota mihinkään enkä pyydä sinulta milloinkaan muuta kuin mitä mielelläsi teet."
Heleija tunsi silloin että Fritz oli oikeassa. Hän tunsi hänen rakkautensa ilmenevän kärsivällisyytenä, mutta se vain kiihotti hänen suuttumustaan itseensä ja samalla hänen ärtyisyyttänsä.
24.
Syntyipä hyvässä Luckenbachissa aika hälinä, kun saatiin tietää että Holderin Fritz aikoi ottaa Heleijan vaimokseen. Kysyttiin ja ihmeteltiin ja taasen kysyttiin ja ihmeteltiin. Samoinkuin ennen Heleijaa, kiusattiin nyt Fritziä ja Holderin muoria hyvillä neuvoilla, varotuksilla ja ennustuksilla.
"Sinä voisit kosia jokaista Luckenbachin tyttöä", sanoi joku Fritzille. "Ja täällä on rikkaitakin tyttöjä yllin kyllin. Walleriina-rouvakin on miltei myöntänyt, että jos tulisit heille, et kieltävää vastausta saisi. Eevalla on sekä rahaa että tavaraa. Mikset sitten yhtä hyvin tuota kultalintua ottaisi?"