"Ja vilpoista", lisäsi joku nurkassa istuja. "Kukapa sentään viitsisi antaa itseään siellä virutella!" nauroi taas Liebin Aatami.
Fritz nousi istualtaan. Kun tuo kookas, uhkea vartalo suoristui, tuntui nuorukaisista ikäänkuin vanha pelko olisi jälleen palannut. He pidättelivät hetkisen jännitettyinä henkeään. Heleijan ruskeat silmät taas kerran loistivat ilosta ja ylpeydestä. Mutta ulkona oli juuri alkanut uusi tanssi. Fritz oli vain noussut viedäkseen Heleijan vähän pyörähtelemään. Pilkkakirveet hengittivät jälleen keveämmin, mutta Heleijan poskilla vuorottelivat valkoiset ja tummat täplät. Ja morsiusparin ulosastuessa kaikui jälleen heidän takanaan ilkkanauru.
Oven luona tyttö riistäytyi irti Fritzin käsivarresta, sanoen hiljaa mutta kiivaasti: "Minä menen kotiin. Voit jäädä, jos tahdot. Sinä kai mielelläsi kuuntelet tuommoisia puheita."
Aivankuin näkymätön käsi olisi ravistanut Holderin Fritziä. Sitten hän, painaen kädellään rintaansa ikäänkuin estääkseen liian rajun äänen sieltä tunkeutumasta, kuiskasi: "Sinäkin vielä yllytät, vaikka sinun pitäisi pikemmin auttaa minua itseäni hillitsemään."
Heleija nauroi puolittain kiukuissaan, puolittain ylenkatseellisesti: "Etpä ole apua tarvitsevan näköinen. Olethan tiedämmä Vahva-Fritz, ja kykenet kai itse itsesi hillitsemään. Mutta nyt minä menen — minua ei pidätä kukaan, ja sillä hyvä."
Fritz puristi molemmin käsin rintaansa. "Tämä on koetus", puheli hän itsekseen. "Ja ellet voi pysyä aisoissa, on koko mielenmuutoksesi pelkkää nulikkamaisuutta. Mutta sinun on pysyminen alallasi, vaikka itse paholainen Heleijaa riivaisi. Hänen pitää nähdä, ja kaikkien muiden samoin, ettei hurjuus ole miehuutta". Sitten hän kääntyi Heleijan puoleen niin rauhallisena, että tyttöä harmitti: "Jos tahdot mennä, niin maksan ja menemme sitten yhdessä."
"Voin yksinkin mennä, en pelkää!" vastasi Heleija.
"Sinun on tarpeetonta ivailla", sanoi Fritz. "Olen tuon salin tyhjentänyt ainakin kaksikymmentä kertaa, ja sinä itse olet minua siitä moittinut. Mutta kun sinä nyt moitit minua siitä, etten tällä kertaa tee samoin, niin voin sinulle vakuuttaa, etten ole milloinkaan ennen ollut niin voimakas kuin juuri tällä hetkellä."
Ulkona Fritz tapasi ampumaradan isännän. "Sanokaa pojille siellä sisällä, että saapuvat huomenillalla minun puutarhaani. Silloin on vihkipäiväni aatto, ja te voitte sinne lähettää pari ankkuria olutta."
Isäntä meni ravintolaan ja Fritz ja Heleija saattoivat vielä pyssynkantaman päässä kuulla nuorukaisten riemuhuudot kutsun johdosta. Pojat tietysti tulkitsivat asian siten, että Fritz jälleen tahtoi pyrkiä heidän seuraansa.