Mutta Heleija oli ylpeämpi ja katkerampi kuin milloinkaan ennen. Ja kun hän kohteli Fritziä kuin pientä lasta, tahtoen häntä auttaa ojien yli tai kysyen oliko hän loukannut itsensä, tai eikö Heleija saisi häntä hillitä ettei hän tekisi mitään pahaa kivelle, johon sattui kenkänsä kolauttamaan, niin pitipä Fritzin oikein tarttua kaulukseensa pitääkseen kuohuntansa aisoissa.
Muori-rukka ei sinä päivänä ymmärtänyt entisenkään vertaa mikä
Heleijaa oikein vaivasi.
25.
Yö kului, vihkiäisaatto valkeni. Heleija oli koko päivän yhtä kierolla tuulella kuin edellisenä iltanakin. Itsekseen hän tuumi, että hän voisi vielä sinä päivänä paeta omaan mökkiinsä. Ja seuraavana aamuna jo ennen auringon nousua hän lähtisi Liisun kanssa.
Kutsutut nuorukaiset saapuivat kaikin ja hämmästyivät nähdessään vieraina myöskin seudun vanhemmat taistelupukarit, jotka aikaisemmin olivat Fritzin kanssa kilpailleet ruumiin voimista. Fritz ja hänen kisällinsä olivat maahan lyödyistä paaluista ja niiden päälle asetetuista laudoista muodostaneet tilapäisiä istuimia ja pöytiä. Olipa hupaista istua varjoisessa puutarhassa oluthaarikoiden ääressä.
Ei aikaakaan, niin alkoi sinkoilla kiihotussana toisensa perään. Fritz saattoi tuskin pitää loitolla kaikkia niitä, jotka häntä haastoivat leikillä kanssaan painimaan. Turhaan hän heille saneli uuden uskontunnustuksensa: se joka on vahva, kiittäköön Jumalaa ja käyttäköön voimiaan työhön. Vaatijat kävivät vain yhä tunkeilevimmiksi. Heleija oli pahimmillaan. Silloin Fritz teki ehdotuksen että odotettaisiin ainakin poislähtöön saakka. Ja siihen lopulta, vaikka vastahakoisesti, suostuttiin.
Mutta juuri, kun innokkaimmin pakistiin ja juotiin, ilmestyi vieraiden keskelle Fritzin vanhin sälli puettuna Heleijan vanhoihin vaatteisiin, jotka hän jotenkuten oli onnistunut itselleen sieppaamaan. Hän sanoi kotimatkalla Zainhammerista kärrynsä tarttuneen pehmeään liejuun puron luona ja kysyi eikö kukaan läsnäolijoista kykenisi niitä irrottamaan.
Kaikki nousivat paikoiltaan iloisina noin oivallisesta voimankoetuksesta. Ainoastaan Fritz näytti tyytymättömältä pitojen häiriytymisestä. Hän kehotti vieraitaan jäämään ja heittämään tuon ilveilyn sikseen. Mutta hänen kehotuksensa eivät tepsineet ja puoleksi vastahakoisesti hän lopulta seurasi heitä itsekin purolle. Siellä oli todellakin raskaasti kuormitetut työntökärryt pehmeään maahan vajonneina.
Jokainen olisi tahtonut ensimäisenä voimiaan koetella. Ja kun ei muuten sovittu, niin ratkaistiin arvalla kunkin vuoro. Fritz yksin jättäytyi leikistä eroon.
Nyt alkoi aivan samallainen näytelmä kuin Grunden markkina-iltana Reickerin ravintolan luona. Nähtiin oikea mallivalikoima voimakkaita liikkeitä ja pontevia asennoita. Yhtä voitollisesti hymyillen kuin moni riensi koetukseen, yhtä suuttuneena ja sadatellen hän siitä luopui, etsien lohdutusta muiden samantapaisesta kohtalosta.