"Todellakin!" sanoi seppä. "Ja siitäkin kun ihmiset taas kertovat, että te olisitte Fritziä ärsyttäneet Heleijan kimppuun ja että hän olisi myöskin sanonut teille mitä väkeä te olette. Eipä ole juuri ihmisiin uskomista."
"Mitäpä ihmisten puheista!" vastasi Liebin Aatami suurellisesti. "Walleriina-rouva tietää kuka minä olen, ja muusta en minä välitä. Saattaa olla että he tietävät juttuja Heleijasta ja hänen kärryistään. Mutta minä en välitä muusta kuin itsestäni."
Seppä vaikeni ja sytytti sammuneen piippunsa. Mutta silloin puuttui sirkka taas puheeseen: "Hm! Vai oli Fritz kovin raivoissaan?"
"Niin suuttuneena en ole milloinkaan häntä nähnyt", vastasi Liebin Aatami. "Hän ei saanut sanaa suustaan, hioi vaan hampaitaan ja pui nyrkkiä hänen jälkeensä! Ja siitä hetkestä asti hän on ollut noin kummallinen — niinkuin kuuluu vieläkin olevan."
"Hm, hm, hm!" sirisi sirkka. "Kellä on järkeä, ajatelkoon vaikkei puhu. Siinä on mies, joka aikoo tehdä semmoista, että ihmiset kauhistuksesta lyövät kätensä yhteen. Siinä on mies, joka iskee puukkonsa julmistuneena höyläpenkkiin ja aikoo Amerikkaan ennenkun hänen teostaan saadaan tietoa. Siinä on mies, joka sanoo hyvääyötä ikäänkuin aikoisi mennä nukkumaan, mutta hiipiikin salaa tiehensä, nuttu nurinpuolin kuin italialaisella pahantekijällä, ettei kukaan häntä tuntisi. Ja hän väijyy yöllä, jolloin luulee erään henkilön kulkevan ohi. Ja kuka on tuo eräs? Sama henkilö, joka on häntä siinä määrässä loukannut, että hän on jäänyt sanattomaksi, vain nyrkkiä puimaan ja hampaitaan hiomaan. Jos jotain tapahtuu tulevana kahdeksana tai neljänätoista päivänä, niin muistakaa mitä olen sanonut."
"Niin", sanoi Walleriina-rouva polviinsa lyöden. "Eeva, anna minulle sateenvarjo ja lyhty. Ennenkun mitään sellaista tapahtuu, on Walleriina-rouvallakin sana sanottavana."
Seppä sai jälleen kuin näkymättömän töytäyksen, jota sepän emäntä tavallisesti piti yskäkohtauksena. Walleriina-rouvalla oli siitä oma ajatuksensa.
Hän katsoi paheksuvasti seppään ja sanoi: "Tällaisina aikoina oppii ihmisiä tuntemaan. Holderin Fritz ei ole tuon tyttöraukan ainoa vihollinen. Virnistelkää mitä virnistelette, mutta tässä istun ja sanon: —"
Ja kuka tietää mitä Walleriina-rouva olisi sanonut, ellei Eeva-neito olisi temmannut sanoja hänen suustaan:
"Mitä te tuosta? Köyhästä tytöstä, jolla ei ole mitään? Joka riitelee kaikkien miesten kanssa. Se vielä puuttuisi. Eikä niin myöhään enää mennä ihmisten luo. Diktus on jo aikoja sitten puhaltanut kymmenen. Jättäkää te hänet omiin hoteihinsa ja pysykää alallanne!"