Hän löi polviinsa ja sanoi: "Kukin asia aikoinaan, niin tosi kuin leikki — tämä ei ole leikin asia. Ja koska kerran tässä istun, niin en myöskään aio sijaltani nousta, ennenkun olen tytön pelastanut."
"Niin, ottakaa neuvosta vaari, Heleija", sanoi sepän emäntä. "Älkää millään muotoa lähtekö yöaikaan talostanne."
"Ja pitäkää ovenne lukossa myöskin päivisin", surisi kankurin emäntä.
"Aina silloin, kun me emme ole luonanne."
Walleriina-rouva heilautti myssyään. "Ja jos Heleija on järkevä tyttö, niin hän ei tästä lähtien enää liiku päivisinkään talostaan."
Tyttö naurahti. "Taidatte ajatella, että nälkään kuollutkin on kuollut ja että kuolleelle ei kukaan tee mitään pahaa. Siinä olette oikeassa. Minä puolestani ajattelen, että on parempi kun jään eloon ja puolustan itseäni. Ja siinä olen oikeassa."
"Jos minä olisin Heleijan sijassa", sanoi sepän emäntä, "niin menisin naimisiin. Tiedän monta, jotka mielellään ottaisivat hänet."
"Niin", kehräsi kankurin emäntä, "yksinäinen nainen on kuin rohtopullo, josta puuttuu nimikirjotus."
Kankurin emäntä satutti arkaan kohtaan.
"Saattaa olla", sanoi Heleija ärtyneenä, "että toiset ovat olleet rohtopulloja ennen naimisiin menoaan, mutta minä en ole enkä kaipaa mitään nimikirjotusta. Jos se on niin vaarallista, miksi nuo rohtopullot sitten kävelevät ympäri nimikirjotuksetta? Ja mitä Holderin Fritziin ja hänen väijymiseensä tulee, niin se on pelkkää lörpötystä."
"No, älähän loukkaannu", kehräsi kankurin emäntä. "Ellet tahdo, niin eihän kukaan voi sinua pakottaa. Mutta varovaisuus ei päätä riko."