"Niin se on", sirisi Gringelissä iltasin sirkka uunin takaa — koko olennosta tuskin huomasi muuta kuin kaksi suunnatonta silmälasia. "Jos paha ajatus kerran tarttuu ihmiseen, niin hän sitä hautoo ja hautoo, kunnes joutuu kokonaan ajatustensa valtaan. Jos murhaaja ensin saisi keskustella jonkun rehellisen ihmisen kanssa, niin moni teko jäisi tekemättä. Tiedättekö mitä tekisin, jos olisin teidän sijassanne, mestari Sacher?"
"No?"
"Minä menisin tuomarin luo ja ilmottaisin kaikki."
"Tosiaankin", vastasi mestari Sacher rauhallisesti, "vai tuomarille? Ei suinkaan heidän päähänsäkään pälkähtäisi rikoksen estäminen, mutta kun teko on tehty, sitten he kyllä ovat valmiit ihmisiä korvista pyörittelemään. Juuri niin. Sitä vartenhan ne kruunu kustantaa, että tuomitsevat ihmisen sitten kun se on varastanut, ja niinpä täytyy heille olla mieleen että ihmiset varastavat minkä kerkiävät, se on selvää. Jos minä olisin määräämässä, niin eivät saisi penniäkään kun joku varastaa, mutta jokaisesta varkaasta, joka ei varasta, vaikkapa kultakolikon."
"No sitten kai te menette, Matti-serkku", sirisi sirkka edelleen. "Sehän olisi kamalaa, jos jotain tapahtuisi, ja se jäisi omaatuntoanne painamaan."
"Minulla on tarpeeksi tekemistä omissa asioissani", vastasi
Matti-serkku kuivakiskoisesti.
"Entäs te muut, eiköhän sentään joku menisi asiasta ilmottamaan?" sirisi jälleen sirkka.
Kun ei kukaan vastannut, sirisi hän edelleen: "Täällä istuu tupa väkeä täynnä. Korttia he osaavat pelata ja pelloistaan puhua ja puuhata ja häärätä, mutta tuomarin luo ei kukaan mene. Oi tätä maailman surkeutta!"
* * * * *
Seppä otti asian leikin kannalta.