Samassa hän kääntyi hyräillen toiseen suuntaan.
"Helkkarin tyttö!" oli seppä juuri huudahtamaisillaan. "Mutta se voi olla juuri pelko, joka panee tytön noin laulamaan", ajatteli hän edelleen.
Eikä siinä olisi ihmettelemistä ollutkaan. Niin hiljaisena ja kolkkona ei seppä ollut vielä koskaan seutua nähnyt. Hänen eteenpäin astuessaan kuului ainoastaan yksinäisen leivon liverrys. Mutta leivon laulu ei juuri tällä kertaa ollut omiaan vetämään sepän ajatuksia puoleensa. Ruisrääkän omituisesti koriseva ääni, joka kuului milloin sieltä, milloin täältä, ikäänkuin kuulijaa eksyttääkseen, kosketti paljoa lähemmin sepän mieleen, varsinkin kun se kuului eräältä taholta, jossa hänen muistinsa mukaan oli vanha ritarilinna. Sinne Ulrikin-metsäänhän vanha metsäherra Schweigaus oli asettanut satimensa, ja seppä oli koulupoikana monta kertaa sieltä noutanut satimeen joutuneet pikkulinnut ja pannut aivan toisenlaisia esineitä sijaan.
Hän kulkee eteenpäin yhä hyväntuulisena ja hymyilevänä. Toisinaan tuntuu kuin näkymättömät kädet tarttuisivat häneen. Hän nauttii vielä kerran ajatuksissaan noista muistoista, ja töyttää äkkiä nenänsä orjantappurapensaaseen.
"Hyvä", ajatteli hän, "että pensaikko on niin tiheä, muuten olisin voinut pudota puroon. Olenkohan joutunut tieltä pois? Enhän toki. Tässähän on se laaja mutka, jonka Zehnt-puro muodostaa juuri lähellä tietä. Hm! Entä tuo varjo tuolla mutkassa? Sellaisia lintuja ei vanha Schweigaus ole koko elämässään saanut satimeensa!"
Yhä hilpeämpänä ja huolimattomampana kävelee seppä, kunnes saapuu mutkan loppukohtaan.
"Hänen täytyy hypätä veteen, jos tahtoo minun kynsistäni päästä", nauroi hän itsekseen. Hän vetää esiin veitsensä, leikatakseen orapihlajasta oksan piipunrassiksi, ja hakee soveliasta oksaa. Muutamia askeleita eteenpäin, sitten nopea käännös, ja nyt hän seisoo Fritzin edessä. Se on todellakin Fritz, joka ensin näyttää tahtovan juosta veteen, mutta luopuu siitä julmistuneena, kun seppä tarttuu hänen takkiinsa mainiten hänen nimensä.
"Hm", sanoi seppä ikäänkuin ihmetellen. "Sinäkö se olet? Mutta mitä ihmettä sinä täällä teet? Hm, onhan tänään ollut kuuma päivä ja sinä ehkä haluat pistäytyä puroon vilvottelemaan. Mutta mitenkä nuttusi on noin nurin käännetty? Tosiaankin, sinä olet jo ollut vedessä ja kiireessä vetänyt hihat nurin."
Puhuteltu mutisi jotain vastaukseksi. Seppä tiesi hyvin ettei kukaan voinut tulla sopimattomampaan aikaan kuin hän tällä kertaa. Se oli hänelle sitä mieluisempaa.
"Onkohan siinä perää, ettet sinä enää kule Liebin Aatamin ja hänen tovereinsa seurassa? Kuka lie minulle sitä kertonutkaan. Olen koko ajan arvellut, että se on Fritzin puolesta sangen viisaasti tehty. Mutta nuo lurjukset kantavat sinulle sen johdosta vihaa, ja parasta on että yhä varot itseäsi. Tuolla liinamaan luona kohtasin Heleijan. Sinä olet kohdellut tyttörukkaa aika huonosti."