Seppä lähestyi tuttavallisesti Fritziä ja sanoi entistä hiljaisemmalla äänellä: "Mutta se voi ihmistä harmittaa, kun sinun arvoisesi mies juoksee tytön jälkeen, joka on sinua pilkannut. Koko kaupunki tuntee tuon markkinapäiväisen jutun ja kuinka Heleija silloin sinua sätti."
"Totta kai!" sanoi Fritz hammasta purren. "Ehkä hän puhuu pian muutakin. Ihmiset tietävät mitä hän on puhunut, mutta he eivät tiedä mitään minun puheistani."
"Niinpä he arvelevat", jatkoi seppä, "että sinä pelkästä kunnioituksesta Heleijaa kohtaan et enää juo olutta ja olet tullut siistiksi mieheksi — niin että kerran vielä saattaa sinunkin talostasi kuulua samaa kuin pikkuräätälin mökistä: kuri on hyvä talossa!"
Nyt kohisivat pensaat Fritzin läheisyydessä.
"Kuulehan!" jatkoi seppä. "Minulle voit uskoa asiasi — tiedäthän etten minäkään saata tuota tyttöä sietää ja — —"
Fritz aikoi sanoa jotain, mutta sepän vaaniva tarkotus lienee hänelle selvinnyt. Vähän mietittyään hän sanoi tukehtuneella äänellä: "Olkoonpa niin, että häntä väijyn, olkoonpa niinkin. Usein saattaa tehdä mieli lausua toiselle hyvää iltaa, eikä sitä tarvitse torilla kuuluttaa. Mutta siinä pysyn, mitä sinulle sanoin kirveestä."
"Niinpä tosiaan", sanoi seppä, "pitäähän käydä kirves kainalossa, kun on pajuja etsimässä — niin että…"
"Jo riittää!" katkaisi Fritz kiivaasti.
"Hm, hm!" pani seppä pelästyneenä. "Ethän toki — ethän toki aio…"
"En ole mitään tehnyt enkä aio mitään tehdä," nauroi Fritz rauhottuneena. "Miksen minä tarvitsisi kirvestä, niinkuin muutkin tynnyrintekijät. Minun uhkaukseni silloin markkinapäivänä oli pelkkää leikkipuhetta. Ja jos joku sanoo toiselle, että hän väijyy jotakuta tyttöä häntä kosiakseen, niin sitä ei kukaan myönnä todeksi. Voihan niinkin käydä, että minunkin kohdalleni sattuu: kuri on hyvä talossa."