Nyt tiedämme miksei Heleija saanut unta. Häneen oli jälleen tarttunut tuo vanha pelkonsa unennäköjen suhteen. Mutta vaikka hän valvoikin, sai hän silti koko yön tapella murhaajia, rosvoja, aaveita ja unia vastaan. Eivätkä hänen voimansa aina riittäneetkään, hänen piti avuttomana uneksien alistua kaikkeen, ja vaikka oli pakenevinaankin, niin eipä päässyt paikaltaan liikahtamaan. Hän oli ensimäisen kerran eläessään mielestään sairas. Kylmä tuskanhiki, josta hän ei ennen mitään tiennyt, karmi ruumista. Kaikesta tästä tuli tuo voimakas tyttö niin heikoksi, että hän jo mietti jättää sikseen koko Zainhammerin matkan.
Kun nousevan auringon ensimäiset säteet heijastuivat seinällä riippuvaan pieneen rikkonaiseen peiliin, silloin hän ei enää malttanut pysyä vuoteessaan. Hänen ensi askeleensa noustua suuntautuivat säännöllisesti läheiselle purolle, jossa hän pesi kasvonsa, käsivartensa ja niskansa. Nyt hänelle ovea avatessaan johtui mieleen, että jospa Fritz väijyykin tuolla ulkona. Mutta silloin hän punastui häpeästä ja työnsi suuttuneena voimakkaasti oven auki.
Sisään tunkeutui raitis aamuilma, hyväillen häntä viileillä käsivarsillaan. Samassa häipyivät kaikki öiset haaveet ja hän oli jälleen entinen Heleija.
Raitistunut veri tykki jälleen rauhallisesti hänen raittiissa suonissaan. Ja kun hän tyhjine kärryineen kulki kostean ruohikon poikki tielle, silloin nuo ruskeat silmät taas hymyilivät kilpaa sinisen taivaan kanssa. Koko juttu hurjasta Holderista ja hänen väijymisestään tuntui tyhjältä, hullunkuriselta sadulta.
11.
Kävi niinkuin oli varottu. Aurinko oli jo alhaalla, kun
Heleija kuormineen jätti Zainhammerin. Ja ennenkun hän saapui
Ulrikin-metsään, alkoi jo hämärtää. Lisäksi kohosi taivaalle uhkaavia
ukkospilviä.
Painostava kuumuus yhä kasvoi mikäli ilta läheni. Ulrikin-metsässä siihen vielä liittyi kuivien havujen tuoksu, mikä nousi tieltä kuumana höyrynä.
Ei ainoata raitista tuulahdusta!
Luonto tuntui makaavan kouristuksissaan, katsellen miten mustat pilvet jo ryhtyivät valmistuksiin haudatakseen sen elävältä, tuomitun voimatta pusertaa ainoata avunhuutoa esiin.
Heleijan taakka oli tänään koko joukon pienempi kuin Grunden markkinapäivänä, ja kuitenkin se tuntui kahta vertaa raskaammalta.