"Olisitte varmaan kerran mennyt mielellännekin naimisiin, kun vieläkin niin halusta naimisista puhutte."
"Niinpä niin", vastasi emäntä, "mutta silloin kun kaikkein mieluimmin olisin mennyt, silloin olen siitä kaikkein vähimmän puhunut. Se on ollut tyttöjen tapa aina maailman alusta."
"Niin te sanotte. Jokainen luulee, että muiden laita on sama kuin hänen itsensä", kuului taas tytön ääni.
"Ja minä arvelen, että niinkuin jokainen luulee, niin asia myöskin on!"
"Mutta se ei sittenkään ole niin! Ja jos sellaisia onkin, niin tarvitseeko teidän silti sanoa, että kaikki ovat sellaisia? Ne ovat niitä, jotka eivät tule yksin toimeen. Ja jonka on pakko, en häntä moiti, mutta minä en niin tekisi, vaikka olisi tuhat kertaa pakko. Vaan nykyajan tytöt ovat vielä heikompia ja yksinkertaisempia kuin itse miehentallukat."
"Ei se sentähden ole. Meneväthän miehetkin mielellään naimisiin. Ja jos jokainen ottaisi vain vahvimmat ja viisaimmat, niin kenelle ne muut sitten joutuisivat?"
"Minun puolestani vaikka Langenselzin käelle! Mitä se minua liikuttaa? Miehet pyrkivät naimisiin, jotta saisivat taloonsa narrin, ja tytöt koska he itse ovat narreja. Antakaa minulle mieluummin kippo olutta."
"Miehet ja tytöt! Niinkuin et itse muka olisi tyttö! Vai mikä luulet olevasi?"
"Minä olen minä. — Ja minä en kerta kaikkiaan huoli kenestäkään, vaikka lautasella tarjoaisitte ja vaikka hän olisi prinssi. Leipäni ansaitsen itse, olen kyllin vahva ja viisas tullakseni yksin toimeen. Niin se on, ja sillä hyvä!"
Samassa ovi aukeni ja sisään astui tyttö hohtavin kasvoin ja hänen jälessään emäntä nauraen niin, että koko ruumis hytkyi. Huoneessa olevien miesten teki mieli jatkaa kuulemaansa keskustelua. Tyttö nojautui pöydän päähän. Räätäli heti etsimään sopivaa tilaisuutta toteuttaakseen aamullisen rohkean aikeensa. — Tyttö oli närkästyksissään vielä työntänyt huulensa aivan liian houkuttelevasti eteenpäin. Niiden ympäriltä aina täyteläisiin poskiin saakka oli paennut kasvojen kullanruskea puna. Räätäli oli aamulla arvellut kaikkein viehättävimmäksi, että tyttö saattoi hymyillä pelkästään silmillään; nyt hänestä näytti vielä hurmaavammalta niiden uhmaava ilme.