Liebin Aatami hyppäsi iloissaan miltei vaatteistaan. "Nyt ne ovat jo toistensa kimpussa! Hei Fritz! Tulemme paraaseen aikaan."
"Mutta mikä sinua tänään vaivaa?" keskeytti hän puheensa. "Luulenpa että olet hukannut sekä korvasi että ajatuksesi."
Fritz vaikeni, siten tietämättään vahvistaen toisen epäilyksen.
Tulemme kadunkulmaukseen. Vastapäätä olevan talon kaikista ikkunoista loistaa kirkkaat valot märälle kadulle. Se on "Joutsen".
Seurue pysähtyi porttikäytävään Joutsenen oven edessä.
"Emmekö menekkään suoraan tanssisaliin?" kysyi Liebin Aatami puoleksi ihmetellen, puoleksi ärtyneenä, kun Fritz avasi ravintolahuoneen oven. "No niin, sinä ehkä tahdot vielä ensin juoda jotakin", sanoi hän rauhottuneena.
Niin olikin.
Toverit virittivät vanhan juomalaulun: "Olutta, olutta, veikkoset!" Heidän aikomuksensa oli vain kuin ohimennen tyhjentää jokunen lasi, mutta taaskin sai Fritz heidät harmistumaan istuutumalla tuolille niin päättäväisenä, kuin ei enää ikinä aikoisi siitä nousta.
"Olutta, Kaisa!" huusi Holderin Fritz. "Mutta uusi kipposta yksin tein minua varten, etten tarvitse joka kerta uudestaan tilata."
"Mutta mikä sinua oikein vaivaa?" sanoi Liebin Aatami. "Et ole entisesi."