Jo palasi Liebin Aatami riemuiten. "Nyt ne siellä tappelevat, eivätkä tiedä minkätähden! Sellaista lystiä ei ole ennen nähty."
Heti Liebin Aatamin kintereille tuiskahti puusepän sälli ravintolatupaan kuin kanuunasta ammuttuna. Omasta voimastaan hän ei mitenkään olisi niin nopeata vauhtia saavuttanut. Kohta tasapainonsa jälleen tavattuaan vilkaisi hän ympärilleen ja näytti pitävän tuvassa olijoita niinä auttavaisina sieluina, jotka olivat hänet tänne saattaneet.
"Tulkaa tänne vaan", huusi hän, "jos teillä on uskallusta, roistot!"
Liebin Aatami ja hänen toverinsa vetäytyivät Holderin Fritzin mahtavan rungon taakse ja Aatami huomautti Fritzille, ettei tämä voinut tuollaista taisteluunvaatimusta jättää huomioonottamatta.
Sillävälin oli tuota ensimäistä tulokasta seurannut muitakin.
Fritz kuuli taas korvissaan Heleijan pilkallisen usutuksen. Hän näki miten Lieben Aatami ja hänen toverinsa viittailivat keskenään. Hän oli sata kertaa ennenkin nähnyt heidän tekevän samoin, mutta nyt se häntä suututti.
"Koskekoon vain Holderin Fritziin, kuka uskaltaa", huusi silloin
Liebin Aatami tämän selän takaa.
Aatami voitti tarkotuksensa, sillä sisääntulijat hyökkäsivät suoraan Fritzin kimppuun, joka yhä vielä istui ja tuijotti eteensä. Toverit jättivät istujan oman onnensa nojaan, etsien itselleen pääsyä ovesta ulos. Ensimäisenä sisääntyönnetty teki nyrkillään hyvin ymmärrettävän liikkeen Fritzin päätä kohti. Silloin tämä hyökkäsi pystyyn. Hetken ajan näytti ravintolatupa savimyllyltä. Loiskis, läiskisi Milloin kerä supistui, milloin laajeni, kunnes se lopulta hajaantui ja purkautui sirpaleina ovesta ulos. Koko läjästä ei ollut muuta jälellä kuin Holderin Fritz.
Tuimimmin oli hän ottelussa oikeastaan hyökännytkin toveriensa kimppuun. Ainakin oli koko hänen vihansa alussa kohdistunut heihin.
Taistelun tuoksinassa välähti vielä uusi suuttumuksen puuska.