Nyt hän kuulee vanhan Anna-Maijan tulevan portaita alas. Heleijan täytyy kiirehtiä, hän tuntee jo vanhuksen katseitten selkäänsä polttavan.
Vahva tyttö tuskin jaksaa kärrynaisoja nostaa. Tuntui kuin kuormaan olisi ladottu hänen viimeinen tekonsakin.
Kuinka hitaasti hän tällä kertaa liikkuikaan! Jokainen ohikulkeva voi nähdä hänen vapisevan. Näin Heleija ajattelee, kun hän kääntyy kulmasta Pajukujalle. Tuolla jo seisoo joku ikkunassa. Hän avaa ikkunan huutaen: "Hän se on!" Ei, hän käskee toisesta talosta tulevaa saunaisäntää kiirehtimään. Mutta minkätähden? Heleijaako kiinniottaakseen? "Te kai ajatte partaa kapakoitsijan tynnyreistä ja luoksenne tulevat saavat itse leikata partansa saksilla?" Näin pauhaa toinen ikkunassa ja saunaisäntä sopertaa hoiperrellen: "En tippaakaan, en tippaakaan ole maistanut!" — "Tuohan on sitä jokapäiväistä", sanoo Heleija jälleen vapaasti hengittäen.
Hän kulkee eteenpäin katuja ja kujia. Jokainen on omissa askareissaan; jos joku häntä puhutteleekin, niin se on tuota tavallista leikkipuhetta. Kukaan siis ei arvaa hänen tekoaan. Katupojat rientävät koulua kohti, kukaan ei juokse hänen jälessään ja osota: "Se on hän, hän sen on tehnyt!" Hänen kuormansa yhä kevenee, askeleensa tulevat yhä joustavammiksi.
"Luulin jo Heleijan jääneen yöksi Zainhammeriin", sanoo ovellaan seisova naulaseppä. "Sitäpä kelpaa lähettää kuolemaa uhmailemaan!"
Heleija ei oikein tiedä mitä vastata. "Luulen että saatte sitä odottaa vielä vuoden tai pari", sanoo hän. "Kärryni kai saan jättää tänne, etten tarvitse välillä käydä kotona. Kun illalla palaan serkkuni pellavamaalta, niin tulen ne noutamaan."
"Älkää vain jättäkö rikkaruohoja pystyyn ja nyhtäkö pellavia!" ilkamoi seppä, palataan jälleen sisään.
Heleija huutaa vielä hänen jälkeensä: "Katsokaa te vain, ettette luule nenäänne hehkuvaksi naulaksi!"
Sitten hän menee Ulrikin-porttia kohti. Hän elää yhtaikaa kahta elämää. Toisella entisessä ympäristössään entisenä Heleijana, toisella pahantekijänä, joka säpsähtää jokaista askelta, jokaista kahisevaa lehteä.
Nyt hän on sivuuttanut portin — tie, jota hän kulkee, on sama, jolla hän eilen tuon tekonsa teki. Hän on miltei kääntyä tieltä syrjään, mutta menee kuitenkin eteenpäin täyttä vauhtia kuin kohtaloaan syliksi.