Seppä höristi korviaan. Mitä? Pitikö koston hetken sattua niin pian?
Mutta vielä hän ei uskaltanut luottaa onneensa.
"Niin", sanoi hän, "Heleija tahtoo meitä narrata, jotta saisi nauraa makean naurun, kun annamme vetää itseämme nenästä."
"Ja sille kannattaisi nauraa!" vastasi Heleija. "Mutta minun täytyy päästä kotiin, enkä saa yksin kärryjä irti."
Hänen äänensä vapisi viimeisiä sanoja lausuessaan. Räätälin mielestä se oli kuin tukahdettua itkua; mitä sävyisemmäksi tyttö tuli, sitä enemmän räätälin rinta pullistui.
"Arvelenpa", sanoi seppä ja hänen silmänsä siristyivät siristymistään, "arvelenpa että Heleija on kyllin vahva ja viisas tullakseen yksinkin toimeen. Jos hän on niin viisas, niin eipä hän ole ottanut suurempaa kuormaa kuin minkä jaksaa sysätä, ja jos hän kykenee yksin kaikki tekemään, niin hän kyllä jaksanee kulettaa mitä on kärryille ottanut."
"Jos vain ilma olisi pysynyt ennallaan", sanoi Heleija. "Vaan kuka ilmalle mitään mahtaa!"
"Niin tosiaankin — ilma!" yskähti kankuri riemuiten. "Se on naisten syntipukki. Tosiaankin! Ellei huonoa ilmaa olisi, niin voisi lattiatkin pestä useammin. Hossareetta olisi paras rikkaruohonkitkijä ja kaikki teidän toimenne olisivat erinomaisia, Hätäleena ja Myöhäsmaija paraimpia puutarhureita. Jos todellakin kaikki syntyisi itsestään kuin ilma, silloin ei kenenkään tarvitsisi turvautua siihen, että hän on vain nainen!"
"Ja heikompaa rakennetta kuin mies!" tokasi räätäli ja hänen pullistettu nyrkkinsä osotti: minä se olen yksi niitä vahvoja!
Seppäkin aikoi sanoa sanansa, mutta kankuri oli kerran päässyt vauhtiin. "Sellaista rakennetta että aina ajattelevat: mieluummin jalka katketkoon kuin kaksi kertaa samalle asialle, ja mitä yhdellä kertaa silmä näkee, sen voi samalla kertaa kädet saavuttaa. Siksipä häntä jo raamatussa sanotaan heikoksi astiaksi ja että miehen pitää hänen herransa oleman. Minkätähden? Koska naikkonen ei ole muuta kuin — naikkonen, jotavastoin mies on aina mies!"
"Niinpä niin", sanoi Heleija, "jospa minä olisin kyennyt tuon asian noin selvittämään! Mutta nyt kärryni jäävät kuin jäävätkin liejuun."