"Luulin toki", vastasi räätäli vielä enemmän nauraen, "että sinä tiedät ketä tarkotan. Tuntuu kai se vieläkin jäsenissäsi, vai miten? No jukuliste, on se mahtanut olla sysäys, kun olet lentänyt noin kauvas sillasta! Älä koetakkaan — koko kaupunki tietää, että olet häntä jo viikkokauden väijynyt. Tytön piti kerrankin nähdä, että sinä olet häntä vahvempi. Mutta ei sinun tarvitse harmitella. Silloin Grunden markkinoilla kävi sepän ja kankurin samoin. Älä suutu, jos vieläkin nauran — on se mahtanut olla aika nykäsy! Sillä on käsivarret kuin pyökkipuunoksat; vaan en minäkään ole mikään piparikakku mieheksi" — hän kohotti olkapäällään lepäävää haravaa näyttääkseen oikein suurelta. "Mennään nyt molemmat hänen kimppuunsa, Fritz! Hänen täytyy oppia meitä miehiä kunnioittamaan."
"En tiedä", vastasi Fritz, "mitä 'häntä' sinä tarkotat. Olin pajuja kokoomassa ja kumarruin liian syvään. Kadotin tasapainoni ja syöksyin puroon. Saattaa olla niinkin, että joku on juuri silloin kulkenut sillan yli, mutta sitä en ymmärrä minkätähden se sinun mielestäsi pitäisi olla juuri hän!"
"Hm", sanoi räätäli, "sinä et tahdo että ihmiset sanoisivat, että tyttö on tyrkännyt vahvan Holderin Fritzin puroon. Mutta se ei minua liikuta, totuus ei pala tulessakaan!"
Fritz suuttui niin, että jälleen turvautui vanhaan hurjuuteensa. "Mutta minäpä sanon, että olen ollut pajuja hakemassa ja pudonnut veteen. Joka toisin puhuu, joutuu minun kanssani tekemisiin!"
"Niin", sanoi räätäli, "ehkä oli seppä sittenkin oikeassa kertoessaan, että sinä väijyit häntä vain kosiaksesi. Silloin on asia vielä hullunkurisempi. Kuulen jo kuinka miehet Gringelissä nauravat. Hahahhaa!"
Fritz karahti häpeästä tulipunaiseksi.
"Tosiaankin, niinkuin muita tyttöjä ei Luckenbachissa olisikaan kuin hän! Ja jos minä väijyisin vaikka Walleriinan Eevaa tai ketä muuta hyvänsä, niin mitäpä se liikuttaa enemmän räätäliä kuin suutariakaan."
"Vai niinpäin? Vai Eevaa sinä tähtäiletkin, ja Heleija kun on luullut sinun häntä tavottelevan."
"Pidä suusi kiinni Heleijasta!" huusi Fritz, suuttuneena että tuollainen räätäli nimitti tyttöä Heleijaksi, tai yleensä hänen nimeään ollenkaan mainitsi. "Sanon vielä kerran että se, joka levittää noita sinun valheitasi, saa nähdä mistä puusta lusikka…"
Fritz heilautti kättään antaakseen sanoilleen painoa, mutta silloin sormessa taas hytkäytti outo tuska.