"Ei mitään!" sanoi Fritz. "Pajuja nakatessa putosin puroon."
Vanhus tahtoi pidättää hänet talossaan. Fritz voisi vielä saada kuoleman taudin.
"Se olisi minulle paraiksi", ajatteli Fritz. Hän päätti itsepintaisesti mennä sellaisena kuin oli työpajaansa. "Jos aijotte tehdä jotain hyväkseni mummo, niin tehkää se pian. Olen teille sanonut mitä on tehtävä. Muuten menen ylihuomenna Amerikkaan."
Ajatus että joku menisi Amerikkaan, oli isoäidistä aina tuntunut kuolemaa kamalammalta. Walleriinan Eeva ei hänestä näyttänyt olevan se vaimo, jonka hän olisi pojanpojalleen suonut. Hän kuitenkin lupasi laittaa asian mahdollisimman pian kuntoon, mutta ajatteli itsekseen: "Parasta on kiiruhtaa verkalleen, ihmisten ajatukset, jumalan kiitos, eivät ole yhtä horjumattomat kuin maa heidän jalkainsa alla."
Mummo ei voinut nukkua. Nyt vasta johtui hänen mieleensä kuinka kuumeisen näköinen Fritz oli ollut ja kuinka hän oli hoiperrellut — miten paljon verta hän jo olikaan mahtanut matkalla menettää. "Ei vaara venettä kaada", ajatteli hän itsekseen. Hän heitti sinisen viittansa vanhoille hartioilleen, kiiruhti Pajukujalle ja herätti saunaisännän. Tämän kanssa hän saapui otolliseen aikaan pojanpoikansa työpajaan.
16.
Seuraavana iltana istui seppä sangen hiljaisena Gringelissä. Hän oli vetäytynyt syrjään ja näytti välittävän sangen vähän siitä mitä puhuttiin. Puhe koski Holderin Fritziä, josta oltiin tietävinään, että hän oli sairas. Seppä arveli: "Niin, mahtaa hänelle siitä koitua ainakin nuhanpuuska." Sitten hän syventyi täydellisesti itseensä, vaipuen piippunsa katselemiseen. Hän sipristi sipristämistään silmiään, kunnes ne näyttivät olevan aivan vinossa, ja yhä useammin alkoi kuulua tuo nikottavan nyyhkyttävä ääni, jonka jo tunnemme.
Vihdoin hän nousi, maksoi vaieten ja riensi hiljaa ulos.
Yhtä hiljaa hän astui tupaansa. Ohimenevä katse osotti hänelle, että hänen vaimonsa istui nurkassa pikku Gottliebin kehdon ääressä.
Sepän jo ennestään ryppyiset ja käpristyneet kasvot venyivät nyt pituudelleenkin. Hän sormieli vavisten naulaan ripustamaansa takkia.