Saunaemäntä pääsi vihdoin kertomuksensa loppuun: Holderin Fritzin elämä ei ollut enää vaarassa. Ainoastaan haavottunut sormi voi jäädä jäykäksi.
Heleijalle oli tarpeen kaikki nuoruudenvoimansa, kestääkseen noitten voimakkaiden tunteiden alituista vaihtelua.
Ja kumma kyllä, hänen kävi samoin kuin rouvien. Hänestä tuntui ikäänkuin hän itsekin olisi sydämensä syvyydessä tiennyt mitä Fritz hänestä oikeastaan tahtoi. Sitä anteeksiantamattomampana ja mustempana esiintyi nyt tuo hurja teko. Ja nyt työnsivät rouvat, kieltäessään kaikki aikaisemmat varotuksensa ja ärsytyksensä, koko syyn hänen niskoilleen. Ja hän oli antanut tuollaisten ihmisten itseään viekotella — hän, joka oli niin ylpeä ymmärtäväisyydestään ja itsenäisyydestään!
Tarvittiin vain pieni pisara lisäksi, jotta hänen vihansa siirtyisi rouvien niskaan.
Samassa ovi avautui. Sisään astui mahtavasti Gringelin Walleriina-rouva ja hänen takanaan Pajukujan lukkosepän emäntä ja satulasepän emäntä. Tämä tapahtui niin omituisin liikkein ja niin paljonpuhuvan vaitiolon vallitessa, että läsnäolevat mykistyivät uteliaisuudesta ja ihmetyksestä.
"Oi hyvä Jumala!" huoahti vihdoin Walleriina-rouva.
Lukontekijän emäntä huokaili: "Todella, todellako?"
Satulasepän emäntä ähki: "Onko se mahdollista?"
Sitten oli taas kaikki hiljaista.
Niin omituisesti, voisi sanoa surumielisen alistuvasti ja kuitenkin samassa taivasta syyttävästi ei ollut vielä milloinkaan Walleriina-rouvan myssy levännyt hänen oikealla korvallaan.