"En ole teitä pyytänyt tulemaan!" vastasi Heleija.
"Totta", sanoi Walleriina-rouva lyöden tahtia polvilleen, "vapaaehtoisesti olemme tulleet emmekä palkan tähden. Tämä on nyt kiitoksemme ja kunniamme. En ole turhaan helatuorstaina kuuttakymmentä täyttänyt. Joka tuvassa on ovi, ja sen, joka poistuu, ei ole pakko palata."
Walleriina-rouva nousi seisoalleen, heilautti myssyn oikealle korvalleen ja astui ovea kohti. Monet muut liittyivät häneen. Mutta ovelle tultuaan katsoivat kaikki taakseen.
He odottivat ettei Heleija päästäisi heitä menemään. Kaikkien kasvoilta näkyi surumielisyys, että heidän nyt täytyi jättää ainaiseksi paikka, jossa niin mukavasti oltiin joka päivä tavattu, yhdessä juoruttu ja kahvia juotu.
Walleriina-rouva peitti nuo tunteet juhlalliseen totisuuteen sanoen: "Sepän rouva on liian levoton. Heleija kyllä varoo tekemästä tuollaisia tuhmuuksia. Ja jos hän siitä huolimatta kuitenkin tekee, niin tässä seison ja sanon: pesen viattomana käteni. Tässä olen seisonut ja kohottanut tämän käteni sanoen: Heleija! Fritz teitä väijyy, mutta ei teidän tarvitse siitä välittää."
"Totta totisesti", vakuutti lukkosepän emäntä, "niin juuri sanoi Walleriina-rouva. Ja minä lisäsin siihen: kun Walleriina-rouva puhuu, voitte uskoa, Heleija. Ja samassa tuuli vetäsi ikkunan auki. On aivankuin se olisi eilen tapahtunut."
"Ja senjälen", vakuutteli satulasepän emäntä, "rupesi kahvi kiehumaan ja minä ajattelin: aivankuin tuo kahvikin sen vahvistaisi."
"Enemmän kuin sata kertaa olen sanonut", huusi puusepän emäntä, "olkaa viisas, Heleija, sehän on hullutusta tuo teidän pelkonne."
Heleijasta rouvien käytös tuntui halveksittavalta. Hän ei aluksi tiennyt pitikö hänen suuttua vai nauraa. Mutta puhe pelosta ratkaisi asian.
"Minun pelkoni?" nauroi hän suuttuneena. "Minä en pelkää ketään. En ole pelännyt Holderin Fritziä, enkä pelkää teitäkään. Mutta te olette pelänneet ja tahtoneet herättää pelkoa minussakin. Ja nyt te taas pelkäätte että ehkä oikeuden edessä sanoisin teidän olevan syypäät minun tekooni. Tahdotte lykätä kaiken syyn minun niskoilleni, ja se on kurjaa. Mutta niin typerä en ole, että sanoisin seuranneeni vahtitupanaisten neuvoja. Siitä ei olisi mitään hyötyä, minulle vaan naurettaisiin."