Vähän aikaa sen jälkeen kun Humbert oli yhdistynyt vanhempien seuraan, hyökkäsi myöskin nuoriso huoneesen. "Setä karkasi meidän seurastamme alkaessamme laulaa Odenwaldin puusta!" huudahti eräs tytöistä. "Herra von Hohnstein näytti myöskin tahtovan hypätä tämän laulun ylitse nuottivihkon lehdillä. Mitä moitetta on teillä lempilauluamme vastaan, joka juuri täällä Odenwaldissa niin somalta kaikuu?"
Humbert katsahti matkatoveriinsa, joka hymyllä vastasi siihen, samalla istuutuen Klaran äidin viereen ja hankkien keskusteluun hänen kanssaan. Tämän keskeytti setä, joka alkoi: "Mitäkö moitetta on minulla tätä laulua vastaan? Kuinka kuuluu jo ensimäinen säe?" Se lausuttiin hänelle ja vieläpä kolmiäänisesti yht'aikaa. "Pidättykää!" huusi hän. "Siinäpä se onkin. Laulu on yhtä kerskuva kuin se on epäsiveellinen!" Nuoret katsovat häneen kummastellen ja kysyväisesti, vaan äidit melkein säikähtivät ajatellessaan, että heidän tyttärensä olivat muka laulaneet epäsiveellistä laulua, jonka he itse kyllä tunsivat ja jota he tähän saakka olivat pitäneet viattomana.
"Tuhannet kerrat siellä mä kanss' olen armahain j.n.e.!" jatkoi setä. "Tuo luku on summaton, sen määräämättömyyskin saattaa epäilemään sen todenperäisyyttä. Tämän laulun tekijä myöntää, että hänellä on ollut monta salaista kohtausta armaansa kanssa, vieläpä säädyttömästi kerskaa olleensa tuhansia kertoja puun alla tyttönsä seurassa. Tarkastakaammepa kuinka kauan rakastelemisen on täytynyt kestää, kunnes hän edes tuhannenkin kertaa on kohdannut lempilintusensa. Vuodessa on kolmesataa viisiseitsemättä päivää. Ajattelemmeko että hän joka päivä on kohdannut hänet puun alla, talvellakin lumessa ja iljanteessa, jolla vuoristossa on suuri merkitys, ja sisällytämmekö nyt tämän lu'un tuhanteen, niin tarvitsee hän kaksi vuotta ja yhdeksän kuukautta tuhanteen kohtaukseensa. Puhuuko hän taas kahdesta tuhannesta kohtauksesta, niin osoitamme hänelle viittä vuotta ja kuutta kuukautta; haluaako hän, että uskoisimme hänellä olleen kolmetuhatta kohtausta, niin osoitamme hänelle, että hän on vaivannut tyttöä puun alle tulemaan joka päivä kahdeksan vuoden, kahden kuukauden ja kahdenkymmenen päivän kuluessa. Vaan hän menee yhä kau'emmaksi ja puhuu ei kolmesta, vaan monesta tuhannesta kohtauksesta —".
Nauru keskeytti puhujan. Tytöt moittivat hänen laskujaan prosallisiksi ja häijyiksi, vaan ylimmän-luokallinen otti muistikirjansa ja lyijykynänsä tarkastaakseen niitä. Setä jatkoi: "Vaan eihän ole ajattelemista mahdolliseksi, että hän joka päivä olisi voinut tulla puun alle, ja saattoihan tyttökin olla väliin siitä estetty. Myönnämmekö nyt hänelle kolme kohtausta viikkoonsa, niin suorittaa hän ne, koska vuodessa on kaksikuudetta viikkoa, sadalla kuudella kuudetta käynnillä; ja tuhanteen kohtaukseensa tarvitsee hän kuusi vuotta, kaksi kuukautta, neljä päivää; kahteen tuhanteen kaksitoista vuotta, neljä kuukautta, kahdeksan päivää; kolmeen tuhanteen kahdeksantoista vuotta, kuusi kuukautta, kaksitoista päivää!" Seura nauroi, eikä tahtonut enään kuulla mitään lu'uista. "Oletko kaiken tämän näin nopeasti päässäsi laskenut, veliseni?" kysäsi Klaaran äiti. Vaan Humbert jatkoi säälimättä: "Mutta kolmastikin viikkoonsa on enemmin kuin mitä saatetaan ajatella mahdolliseksi. Sanommeko hänen olleen puun alla ainoastaan kahdesti viikkoonsa — yhä vieläkin runsas määrä! niin menee tuhanteen kohtaukseen yhdeksän vuotta, kaksi kuukautta, neljä päivää; kahteen tuhanteen yhdeksäntoista vuotta ja kaksi päivää; kolmeen tuhanteen kahdeksankolmatta vuotta, kaksi kuukautta, kahdeksankolmatta päivää. Vaan montakohan vuotta tämä kunnon mies tarvitsee tuhanteenkin kohtaukseen, kun ajatellaan, että kohtaukset saattoivat ehkä ainoastaan kesällä tapahtua puun alla, että lempiväiset olivat ehkä talveksi löytäneet toisen, ilman vaihdoksia vastaan suojakkaamman paikan —".
"Setä Humbert!" keskeytti Fritz vilkkaasti, "saatetaanhan aikaa lyhentää! Olisihan hän, näet, saattanut käydä siellä — ei kerran päivässä, vaan kahdesti tahi kolmasti joka päivä!"
"Sinä pahanpäiväinen tolvana!" huudahti setä. "Mikä hurja ylimmänluokkalais-mielikuvitus! Tämä johtaa aivan sopivasti laulun kerskumisista sen epäsiveellisyyteen. Sillä onkohan laulussa mainittu, että tuo mies, joka niin monta saapasparia on kuluttanut rääpäleiksi kulkiessaan puun luokse onko mainittu, että hän viimeinkin olisi ottanut tytön vaimokseen? Mitä vielä! Rajan yli Sveitsiin on hän mennyt, ja nyt tuo tomppeli tuntee katumusta, kuten sanat: 'Mun rintan' ratkeekin' osoittavat. Vaan mitähän on tullut vanhentuneesta naikkosesta, jota hän narraili?"
"Eihän ole mainittu, että mies olisi hänet hyljännyt. Hän oli arvattavasti ainoastaan matkustuksillaan ja luotti naisen uskollisuuteen. Vaan palatessaan näki hän kauhukseen 'sen luona toisen armaan', niinhän sanotaan laulussa, ja siitä syystä muutti hän Sveitsiin!"
"Yhä parempaa ja pahempaa! Yhä suurempi rikos siveellisyyttä vastaan.
Tuo vanha huijari —".
Vaan silloin hyökkäsivät tytöt ilkeän sedän kimppuun ja toruen häntä tukkivat käsillään hänen suunsa, ja Klaran äiti avasi ikkunan ja osoitti auringon sädettä, joka äkkiä oli tunkeunut pilvien läpi. Hetkisen kuluttua oli koko maisema kirkkaana ja sateen virkistämänä, ja kesäpäivä lupasi vielä muutamia ihanoita hetkiä. Nuoriso oli heti valmiina kävelylle. Humbert seurasi Klaran isän kanssa; muut kammoivat sateesta vielä kosteita teitä, ja pitivät parempana huvittaa itseään kävelyllä puutarhan soraisilla käytävillä.
Vähän matkaa kuljettuaan seurassa tarjosi Humbert langolleen käsivartensa ja poikkesi hänen kanssaan sivutielle puutarhan pensas-aidan taakse, joka kääntyi kedolle päin. "Anna nuorison yksinään kiivetä muorille!" alkoi hän. "Minä tahtoisin häiritsemättä puhua kanssasi — tahtoisin kertoa sinulle jotakin. Todellakin olen minä ennenkin välttänyt tuota laulua Odenwaldin puusta, vaan juuri nyt teki se minuun tuskallisen vaikutuksen — ainakin on sen vaikutus ollut yksivakainen. Sillä minullakin on Odenwaldissa puu, johon liittyy ikäviä muistoja. Lapsia, jotka mitään aavistamatta vaativat minua selittämään käytöstäni, koetin minä pilapuheellani saada toista ajattelemaan, vaan sinulle tahdon minä kertoa erään vanhan historian etenkin, kun sinä sekä vaimosi arvattavasti saatatte joutua yhteyteen sen kanssa."