"Kullervo" oli tämän paikkakunnan ensimäinen laiva, joka purjehti Lyypekissä asti. Ensi vuosina onnistuikin kaikki hyvin, rahtia oli yli jäämäänkin ja hyvät oli tulot. Yhtiön vuosikokouksissa jaettiin runsaat voitot, kapteenille annettiin kiitoslause, ja suurella mielihyvällä osakkaat kuittasivat voitto-osuutensa. Voittorahoista käytettiin osa suuriin kemuihin, jotka pidettiin vuosikokouksen virallisten toimitusten jälkeen.
Näinä aikoina sai "Kullervo" tehdä palveluksen, jota kapteeni Malm aina ylpeydellä muisteli. Yhtiön pääisännän tyttären häät vietettiin eräänä kesänä. Kapteeni Malm kiirehti ulkomaamatkaltaan ja joutuikin parhaiksi häihin. Hän tarjosi laivansa hääjoukon käytettäväksi. Tarjous otettiin riemulla vastaan, ja päivä oli "Kullervon" ja sen päällikön kunniapäivä.
Mutta ajat muuttuivat. Laivayhtiöitä sikisi kuin sieniä sateen jälkeen sekä koti- että ulkomaalla, niin että alkoi olla liikoja laivoja joka väylällä, jonka tähden syntyi kilpailu ja taistelu elämästä ja kuolemasta. Toinen toimitti tehtäviä toistaan huokeammalla. Yhtiöiden kesken koetettiin saada toimeen sopimus yhteisistä maksuista, vaan siitä ei tullut mitään, toinen sieppasi palan toisensa suusta. "Kullervo" purjehti vajailla lasteilla, ja rahtimaksuja täytyi yhä alentaa, jos mieli vähänkään ansiota saada.
Laivan pääisäntä, joka ensi vuosina, noina levinä aikoina, aina oli sitä vastaan ottamassa ja piti pienet kemut jokaisen ulkomaamatkan jälkeen, tuli tylyksi laivaa kohtaan ja ani harvoin kävi sitä katsomassa. Ja yhtiökokouksissa osakkaat murisivat, joku kiroilikin laivaa, kun se niin vähän tuotti. Kapteeniin se koski kipeästi. Hän oli alati tehtävänsä tunnollisesti täyttänyt, vaan kiitoslauseita ei nyt muistanut kukaan. Nuo osakkaat ne eivät pitäneet mistään muusta kuin voitosta, jako-osuuksista.
Kapteeni Malm kyllä koetti liehua, tinki ja teki sopimuksia, kävi jokaisen luona keltä suinkin luuli lastia saavansa, lupasi alennusta ja pikaista toimitusta. Häpeä olisi kaupungin ensimäisen suuren laivan kuolla kannatuksen puutteeseen. Vaan liikemiehet olivat jäykkiä ja kylmiä, välinpitämättöminä kuuntelivat kapteenin tarjouksia, sillä he tiesivät, että hänen jälestään tulee toinen ja kolmas kapteeni, jotka jokainen ottavat toistaan helpommalla.
Yhtiökokoukset tulivat yhä ikävämmiksi. Entiset suuret, hauskat kemut vuosikokouksen jälkeen muuttuivat pieniksi Havannan sikareiksi ja pariksi kupiksi kahvia, joita liikkeenjohtaja hyväntahtoisuudessaan tarjosi kokouksen jäsenille. Osakkaat kynsivät päätään, noituivat ja melkein tarkoituksella sanoivat Malmille:
— Mitenkä sinun laivasi on taas niin huonosti seilannut? Sinä saatat häviöön koko yhtiön!
Kapteeni Malm tuskin uskalsi tuoda esiin ehdotustaan laivan korjauksista, jotka olisi talven aikana ensi kesän liikettä varten tehtävä. Osakkaat kauhistuivat vähäisempiäkin ehdotuksen numeroita ja tuskin kärsivät kuulla kaikkea.
— Mene hiiteen sinun ainaisten korjaustesi kanssa! huusi patruuni Grönlund, joka oli kokoukseen saapunut "pienessä sievässä", niin kuin hän sanoi, sen tähden, että levollisemmin voisi kuulla kertomuksen laivan liikkeestä viime kesänä sekä selvityksen voitto- ja tappiotilistä ja kapteenin korjausehdotukset. — Kuulepas, sinä Malm! sinä myynäät ja laittelet sitä laivaasi kuin mitäkin morsianta, heh, heh! Eiköhän se kelpaisi sinun yksityiseen palvelukseesi vähän huonompanakin, sillä et sinä, Jumal' avita, keltään lastia saa! Sinä vaan tahtoisit sitä enemmän kustannuksia, kuta vanhemmaksi se tulee.
— Mutta eikös setä Grönlund ole huomannut itsestään, että kuta vanhemmaksi ihminenkin tulee, sitä enemmän hän tarvitsee korjausta ja kustannuksia. Viimein ei hänestä tule kalua suurillakaan kustannuksilla.