— No, no, veli Malm, asetuhan toki! Kyllähän minäkin sen filosofian tiedän, vaikka sinua tässä vähän hätyyttelin. Vaan kunniamerkin hankkisin sinulle, jos saisit laivasi Vellamolle kaupatuksi: yhtiön kunnia toki siten vielä säilyisi, ja onhan laiva vakuutettu täydestä arvosta. Eikös se olisi helkkarin viisas temppu, häh, häh!
— Ja se olisikin hyvin helppo tehdä, sanoi kapteeni. Olisittepa olleet katsomassa, kun syksyllä laivaa tarkastettiin tokassa, niin sen pohja oli täynnä reikiä kuin vasu. Naulat putoilivat sormella työntämällä. Tästä näette, miten olen kustannuksia säästänyt. Vaan nyt en uskalla tietteni lähteä laivaa hukuttamaan.
Kun kapteenin kertomus laivan tilasta oli luettu, loppui osakkaitten maltti. Pohja oli korjattava, uusi höyrypannu laitettava ynnä paljon muita kalliita kustannuksia.
— Myydään koko ruuhi! esitti hra Grönlund. Kapteenin sen sopisi parhaiten ostaa, kun noin hyvin tuntee laivan viat. Paljoko tarjoat — ensimäinen, toinen — —
Koko kokous oli sitä mieltä, että laivasta on päästävä erilleen tavalla tai toisella. Päätettiin myydä se vapaaehtoisella huutokaupalla.
Kapteeni Malm ajatteli laivan ostoa. Jos vaan hän olisi varakkaampi, olisi liikeneviä rahoja, kyllä hän koettaisi. Ehkä onnistuisi yksityinen paremmin kuin monipäinen yhtiö. Laivan omistajana hän ei olisi sidottu mihinkään taksoihin, voisi vapaammin kilpailla ja menetellä oman mielensä mukaan.
Vaan sepä se oli, kun ei ollut rahoja. Hänelläkin tosin oli pääomaa, vaan se ei ollut pankeissa eikä obligatsiooneissa, se oli pienten kasvavien kapteenin alkujen muodossa. Se kyllä oli "liikkuvaa" pääomaa, vaan sangen hankala sitä olisi ollut käyttää liikkeessä. Eivät ainakaan laivayhtiöt semmoiselle suurta arvoa antaneet.
Sen tähden täytyi hänen jättää ostotuumat mielestään ja katsoa päältä, kun kaikki rahamiehet tekivät laskuja laivan tuottavaisuudesta, jos sen kannattaisi ostaa. Laivaa käytiin katsomassa ja tutkimassa ja tehtiin jos jonkin laisia suunnitelmia.
Huutokauppapäivänä oli kapteeni virkansa puolesta kutsuttu puolueettomana henkilönä antamaan tietoja laivasta, esittämään sen edut ja hyvät ominaisuudet ja paljastamaan sen heikot puolet.
Lukuisa joukko ostajia oli saapunut laivaa huutamaan. Syksyinen jää oli jo siksi kovaa, että kesti varoen mennä laivalle, jonka ympärille oli pelosta asetettu lautoja, joilla ostajat seisoivat. Vaan eräs Vaasan herra, tavattoman lihava ja punakkakasvoinen ukko, ei uskaltanut tulla jäälle. Hän köllistelihe rannalla, kiikaroiden laivaa, ja hänen toverinsa, nähtävästi oma poikansa, meni laivaa tarkastamaan.