— Meillepä tuli vieras, ja se istuu minun lähellä penkillä. Minä soittelen vieraalle tiukua… kilikili… kilikili… On minulla ollut kulkunenkin. Sanokaapas, vieras, minkä tähden kulkunen niin somasti kulajaa?
Minä selitin.
— Kuules, Tiina, kulkusen sisässä on pieni kuula, ja sen tähden se niin somasti kulajaa. Se kulkunen nyt on oriin niskassa…
Hän soitteli tiukuaan, illisteli ja kasvot käyden nauruun sanoi:
— Meidän mustalla ruunallapa on häntä! Kun sitä kärpänen puree, huiskauttaa se sillä hännällä!
— Vai niin!
Hän istui sitte ääneti, kasvonsa osoittaen erilaisia ilmeitä. Kysyin häneltä ikää.
— Kolmannella kymmenellä.
— Ei se ole kuin kolmannellatoista, oikasi talon tytär.
— Minäpä olin yhdeksännellä, kun minulta näkö katosi, selitti poika vilkkaasti. Minä lähden nyt hakemaan kammarista toisen tiuvun, että näytän sitä vieraalle.