— Saapihan se pikku poika olla meillä vähän aikaa, vaan ei sitä voida ijäksi ottaa, selitti äiti.
Hilma juoksi pojan luo etuhuoneeseen ja sanoi:
— Sinä saat olla meillä etkä tarvitsekaan mennä enää kylmään, vaan me rupeamme leikkimään! Mitä leikkiä sinä osaat?
Pikku poika ei sanonut osaavansa mitään leikkiä.
—- No, minä opetan!
Ja Hilma alkoi innolla opettaa leikkejään pojalle. Poika oli ensin hyvin kömpelö kaikkeen leikkiin, vaan tottui vähitellen. Hänkin viehättyi viimein leikkiin ja unhotti kulkevansa mieron tiellä.
Hyvän aikaa leikittyä, kun emäntä kankaansa äärestä pistäysi etuhuoneessa, havahti poika ikään kuin unesta, keskeytti leikin, sitoi väljää nuttuaan tiukemmalle ruumiinsa ympäri ja sanoi Hilmalle:
— Minä olen jo niin kauvan ollut teillä, minun pitää nyt mennä toiseen taloon.
— Vaan äiti lupasi, että saat olla meillä. Jää vaan vielä meille! houkutteli Hilma.
— Ole nyt meillä yötä, pikku poika, sanoi emäntäkin.