Poika jäi ja taas ujosti yhtyi Hilman leikkiin.
Hilma nukkui aikaiseen iltasella omaan sievään pehmeään vuoteeseensa, niin kuin varoissa olevan merimiehen ainoa lapsi ainakin, vaan pikku poika kallistui etuhuoneessa uunin vierustalle lattialle vaatteissaan nukkumaan.
Vaikka pikku poika makasi lattialla, nukkui hän hyvin makeasti ja näki kauniita unia. Hän oli yhä leikkivänään Hilman kanssa: se oli niin hupaista. Kylläpä oli sukkela tyttö tuo Hilma, kun osasi niin paljo leikkejä. Hän oli päässyt niin ihmeen hyvään taloon, armelias emäntä ja sen pikku tyttö olivat ottaneet hänet ikipäiviksi omaksi lapsekseen eikä hänellä enää tästä lähtien ole vilu eikä nälkä ja hän saa uudet ehyet vaatteet ja saa aina leikkiä Hilman kanssa.
Näin uneksi pikku poika ja nukkui makeasti etuhuoneen lattialla lämpimän uunin vierustalla.
Emäntä katsoi häntä tulella ja näki rauhalliset pienet kasvot, joissa oli terve, kova liha. Kirjavana liikkui russakoita pojan vaatteiden poimuissa, joista ne kosteutta imivät. Emäntä riisui pojalta vaatteita vähemmäksi ja teki penkille vuoteen, johon tuon sikeästi nukkuvan pojan kantoi.
Aamulla teki poika taas lähtöä, vaan Hilma ja emäntä pyysivät häntä vielä jäämään. Emäntä antoi hänelle parempia vaatteita, ja Hilma tahtoi syödä yhdessä pojan kanssa.
Kun Hilma, ainoa lapsi, niin paljon pojasta piti ja omasta säälistään antoi emäntä pojan jäädä yhä edelleen taloon. Hän opetti hänet käämiä tekemään ja käytti häntä pienillä asioilla. Kun Hilma yhä vakuutti pojalle, että hän saa olla aina heillä, tavastui poika vähitellen taloon eikä muistanut enää yrittääkään pois, vaan oli kuin kotonaan.
Kun isä kävi kotona, puhui emäntä hänelle pojasta, ja Hilman vuoksi päätettiin, että olkoon vaan poika heillä ja opetetaan hänet tekemään työtä ruokansa edestä. Eipähän tuommoinen pikku poika paljo hävitä.
Emäntä kutoi kankaita, ja poika teki käämiä ja juoksi pienillä asioilla: sen ohessa oli hän Hilman leikkitoverina.
Poika — jonka nimi oli Kaarle — kasvoi ja varttui, ja muutaman vuoden perästä emäntä toimitti hänet kirjapainoon asiapojaksi ja oppilaaksi.