Hän ei enää kehoittanut kyytimiestään ajamaan lehmäin päälle, eikä olisi sitä itsekään tehnyt. Sillä hän nyt ymmärsi, että lehmäkin kärsii, kun sitä raadellaan, ja hän ajatteli nyt niin kuin kyytimiesukkonsa, että henkihän se on lehmässäkin.
Seitsemän kirjettä.
(Henkilöt: Aukusti Aaltonen, kansakoulunopettaja; Alma Saario, ruununvoudin tytär, hänen morsiamensa; Hanna, Aaltosen sisar.)
I.
Lokak. 10 p.
Rakas, kaivattu Aukustini!
Tuhannet tuliset kiitokset kirjeestäsi, jonka tänään sain!
Niin, mutta kuules, paitse Sinun lahjaasi sain syntymäpäiväkseni kauniin albumin — arvaas keltä? Vahinko vaan, että albumi on liijan pieni, kaikki kuvani eivät mahdu siihen. Vaan luultavasti saan pian toisen eräältä toiselta ihailijaltani.
Mitä sanot siihen, kun mulla on muitakin kosijoita? Hän on kaupungissa postivirkamiehenä, hyvin kaunis mies, musta, kihara tukka, ruskeat silmät ja mustat viikset. Mene kaupungin postikonttoriin, niin saat nähdä hänet siellä.
Kirjoitit kerran, että tyttöjen on vaikea saada miestä, kun he tulevat 25-vuotisiksi, mutta minun laitani ei näytä olevan niin.