Huomaamattomuudessa ja suuressa kiireessä jaavistausivat pennut ensin kumpikin kiinni yhteen lintuun. Ja oli jo tulla riita jaosta. Vaan Miisu tuli väliin ja osotti toisellekin samanlaisen syötävän. Kun kerran sitte saivat saaliit käpäliinsä, niin olivat niin haltioissaan, että pelottavasti muristen niskakarvat pystyssä purivat ja söivät.
Raukean näköisenä, vaan mielissään Miisu siinä ääressä istui ja katseli.
Heikot olivat vielä hampaat musertamaan lintujen paksuimpia luita. Joku osa selkäruotoa ja siipien tyvet jäi tähteeksi.
Nähtyään pentujensa tulleen ravituiksi, söi Miisu tähteeksi jääneet palat, yksin höyhenetkin natusteli suuhunsa, ja nuoli tarkkaan veripisarat, jotka olivat linnuista vuotaneet pihamaalle.
Sitte he siinä yhdessä kohti kolmikannassa istuivat, lipoen kieliään ja raukeasti eteensä katsoen — aivan niin kuin herrasväen herkkupöydässä syötyä istutaan ja nautitaan siitä hyvinvoinnin ja yltäkylläisyyden tunteesta, mikä seuraa hyviä ja voimakkaita ruokia syötyä. Heillä kun ei ollut suun pyyhintä, viuhotti sekä Miisun että pentujen suupielissä niihin tarttuneita höyheniä.
Kohta kapristausivat pennut emänsä jalkoihin ja alkoivat leikkiä. Nyt oli se niistäkin hupaista. Nuo suuret silmät säteilivät tyytyväisyydestä ja iloinen veitikkamaisuus oli koko olennossa. Miisun piti heittäytyä pitkälleen ja antaa huimapäisten kupelehtaa ympärillänsä.
Mutta Miisu halusi lepoa ja alkoi nuolla pentujansa. Ne eivät olisi sitä tahtoneet, tinkivät vastaan panemaan. Vaan Miisu teki puoliväkisenkin puhdasta ja käpäliensä välissä nuoli kummankin huolellisesti niin puhtaaksi kuin osasi, vaikka pennut vähän vikisivätkin käsissä.
Sitte rupesi pentujakin raukaisemaan. He menivät mummon töppösen luo ja aikoivat ruveta siihen makaamaan. Vaan tuo suuri villatöppönen oli heistä niin hullunkurisen näköinen, etteivät malttaneet olla kujeilematta sille vähäisen. Olivat piilosilla sen ympärillä, löivät painia sen kanssa, murisivat sille, repivät ja pyörittelivät.
Miisu teki lopun siitä vallattomuudesta. Meni töppösen sisään makaamaan ja pani hellän emon "kurnauta" pojilleen. Kun eivät vallattomat olleet siitä milläänkään, pyörähti Miisu töppösessä selälleen ja leikkisästi kiemurteli ja viskoi itseään. Silloin riensivät pennut töppöseen. Miisu asetti ne mukavasti sivulleen ja nuoleksi vielä niitä vähäisen. Ikään kuin "hyvän yön" toivotukseksi sitte kurahti pojilleen pari kertaa — ja kohta painuivat kaikkien silmät makeaan uneen.
… Mutta samalla aikaa metsässä pajukon oksilla hyppeli viisi turvatonta linnun poikasta. Avutonna ne siellä sirkuttivat ja turhaan odottivat hellää emoa tuomaan suuhun perhosta tai matoa…