— Kyllä tästä pojasta mies tulee muutenkin kuin kouluissa! Elä Maria ollenkaan huolehdi pojastasi, minä takaan, että kyllä siitä mies tulee. Ei pakoiteta poikaa kouluun, kun se ei sen luonnolle sovi. Minä otan pojan huostaani.
— Mihin kauppaneuvos aikoo Eerikin panna?
— Minä otan Eerikin asiapojakseni, ja siitä se voi päästä viimein vaikka kauppaneuvokseksi — heh, heh!
— Kauppaneuvos laskee leikkiä. Vaan hyväpä olisi, jos kauppaneuvos ottaisi pojan. Siitä on semmoinen risti siellä kotona, kun se mieheni sitä vielä niin hylkii.
— Mutta kyllä pojan siltä pitäisi pitää asuntoa siellä kotona. Koeta
Maria sovitella sen miehesi kanssa. Tulkoon Eerikki sitte aamulla tänne.
— Kiitoksia, herra kauppaneuvos! Sepä nyt oli hyvä asia. — Menehän Eerikki jo ulos, minulla on kauppaneuvokselle vähän asiaa. — Niin, kauppaneuvos antaisi anteeksi, vaan minun täytyy nyt pyytää, että eikö kauppaneuvos taas vähän auttaisi minua. Tarvitsisin vähän rahaa tuon pojan tähden. Se oli kivellä viskannut kaksi ikkunaa rikki siitä naapurista, niin ne pitäisi maksaa. En ole uskaltanut Taavetille mainitakaan koko asiasta, kun se on niin karsas sille pojalle. Minun on oikein pitänyt vartioida, ettei se kerran löisi sitä kuoliaaksi. Sen tähden sille ei uskalla kaikkia pojan pahoja tekoja kertoakaan. Taavetti sanoo, että pojasta on tullut samallainen mustilainen kuin kauppaneuvos on!
Kauppaneuvos nauroi vaimon kanssa ja taputti vaimoa poskelle, johon oli juuri kohonnut heikko puna.
— Tässä on 10 markkaa, ehkä sinä sillä tulet toimeen.
— Tuhannet kiitokset, herra kauppaneuvos! Tällä minä olen hyvinkin autettu.
Vaimo meni.