Aamulla kun Eerikki tuli konttoorille, kauppaneuvos puoleksi teeskennellyn ankarasti nuhteli ja varoitteli häntä ja antoi ohjeita.
Eerikki sai olla etuhuoneessa, jossa hänellä oli pöytä ja istuin. Kun häntä tarvittiin, kilisi sähkökello vierellään seinässä.
Eerikillä oli kauppaneuvoksen vanhoista vaatteista laitetut vaatteet, tukkansa oli äitinsä karkeasti leikannut, kastellut ja kammannut.
Kauppaneuvos toi hänen eteensä pöydälle kasan vanhoja satukirjoja, kauppaneuvokselle itselleen aivan tuntemattomia.
— Ehkä näissä on sinulle hupaista lukemista, ettei aikasi tule ikäväksi, sanoi kauppaneuvos.
Eerikki oli tottunut pitämään ikävinä kaikkia kirjoja, vaan mielestään oli kauppaneuvos määrännyt hänet lukemaan noita kirjoja, ja velvollisuudenomaisella tunteella selaili hän paksuja satukirjoja, katseli kuvia ja viimein alkoi lukeakin. Kirjat olivatkin hänestä hyvin hupaisia, ja kaikella lapsen vilkkaalla mielikuvituksellaan rupesi hän seuraamaan satujen ihmeellisiä juttuja.
Väkisin hän riistäytyi lukemisestaan, kun sähkökello soi ja hänet lähetettiin asialle.
Ensi päivinä hän kävi asioilla sukkelasti ja säntillisesti, kaikessa kiireessä vaan poikkesi syrjäkaduille vetämään pari savua paperossin tai sikaarin pätkistä, joita oli konttoorilla roskalaatikosta poiminut taskuunsa ison varaston. Vaan vähitellen alkoi hän vitkastella asioilla. Oli annettava selkään jollekin vihamiehelle, viskattava kivellä jotakin, jota ei muuten ehtinyt tavoittaa ja lauvantaipäivinä oli oltava mukana ainaisessa tappelussa maalaispoikain kanssa. Sitä paitse ei hän raskinut jättää entistä sukkelaa temppuaan jalkakammilla keikauttaa kumoon rauhallisesti kulkevia ihmisiä. Useasti hän tuli asioilta hengästyneenä ja verissä naamoin, ja kun kysyttiin, mitä hänelle oli tapahtunut, sanoi hän kaatuneensa tai että joku mies, jota hän ei ollenkaan tuntenut, oli hänet aivan syyttömästi tyrkännyt kivikatuun.
Joku vaimo jo kävi kauppaneuvokselle valittamassa, että Eerikki oli pahasti lyönyt hänen pientä viatonta Kustiaan. Äiti sanoi tulleensa tästä valittamaan kauppaneuvokselle sen tähden, koska tuo kelvoton poika ei varmaan kotonaan saa mitään kristillistä opetusta ja kuritusta.
Mutta Eerikin elämässä tapahtui ihmeellinen käänne.