Jo teki mieli mennä huoneeseen, vaan ei uskaltanut, ainakaan isän kotona ollessa. Täytyi kärsiä, vaikka palelsi niin turkasesti. Päätä jo jomotti ja jalkoja tuntui jäätävän. Ihan varmaan oli jo kaksi oikean jalan varvasta jäätynyt yhteen, sillä niitä hän ei enää voinut liikuttaa jäisessä kengässä. Hän ei uskaltanut vetää kenkää jalasta, kun pelkäsi siten paleltuvan koko jalan.
Aamulla, kun isä oli mennyt myllylle, kömpi Eerikki palokuntalaispuvussaan huoneeseen, säälittävän surkean näköisenä. Tehdäkseen äitinsä armahtavaisemmaksi, ilmoitti hän ensi sanoikseen, että hänen päänsä ja jalkansa olivat paleltuneet.
Äiti hädissään riisui pojan, tunnusteli ja huomasikin yhden varpaan paleltuneeksi. Hän hauteli jalkaa lumella ja viinalla, samalla tiedustellen Eerikin retkiä, ja sadatteli. — "Kyllä kai ne lopuksi sinut vievät sinne, josta et pääse polttamaan ihmisten taloja!" peloitteli hän.
Eerikki kääntyi sairaaksi. Hän sai helpon kuumeen, vaan hän hyvin mielellään sairasti. Äidissä ja isässäkin hän siten herätti sääliä, ja muutenkin oli vuoteessa nurkassa makaaminen niin onnettoman turvallista.
Sillä aikaa ehdittiin kauppaneuvoksen neiti vihkiä ja viedä häämatkalle ulkomaille.
Eerikki makasi vaan yhä onnetonna. Mutta kun kauppaneuvos itse kävi häntä katsomassa ja vakuutti, ettei hänelle tulipalosta tule mitään, tuli hän hyvin iloiseksi ja parani pikemmin kuin oli luultukaan.
Kun hän sitte parattuaan tuli konttoorille, oli hän sekaisin iloisen ja nolon näköinen, — niin kuin kylmästä sateesta korjattu koiran pentu.
Junnu Juntunen.
Junnu Juntunen oli kauppias Helisevässä kartanonmiehenä, jonka toimena oli pihan ja katuosien puhtaana pito, ulkohuoneitten tyhjentäminen, halon hakkuu talouden tarpeeksi ja kartanon silmällä pito. Näistä toimistaan oli hänellä palkkaa vapaa asunto pirtissä pihan pohjassa ynnä 25 markkaa rahaa kuussa omassa ruuassaan.
Hänen ijästään ei mahtanut kellään olla oikeata selvää, sillä hän oli ollut saman näköinen herra tiesi kuinka kauvan: ruskeaksi päivettyneet kasvot, vaalean keltainen tukka, joka peitti korvat kokonaan, likaisen väristä harvaa partaa korvuksilla — ja hänen suuret, paksut kätensä olivat alati mustat tervasta, jota hän useasti tuli käsittelemään pihassa. Naapuritalon renki, nuori mies, kertoi käyneensä yhtaikaa rippikoulua Junnun kanssa ja olleen hänen jo silloin saman näköisen jurilaan: sillä kertaa ei Junnu ollut päässyt ripille, vaikka oli ollut jo toista kertaa yrittämässä ja pappi oli kutsunut häntä "vanhaksi mieheksi". Milloin lie päässyt ripilleen vai eikö lie päässyt ensinkään. Mutta joka katsoi tarkemmin hänen hyvänsuopaisiin harmaihin silmiinsä, näki niissä jotakin nuorta ja lapsellista. Niissä ainoastaan todellinen ikä ilmoitti itsensä ja vielä enemmän: niissä näkyi se ikä, missä hän ymmärryksensä puolesta vielä eli. Hän voi olla korkeintaan 33 vuoden ikäinen, vaan silmistään näkyi vielä aikainen nuoruus.