— Sanomalehden tilausrahasta.
— Sanomalehden tilausrahasta? Vaan onhan me se jo maksettu. Me on aina maksettu silloin kun on tilattu eikä me mitään oteta velaksi.
Emäntä käänteli laskua sormiensa nenässä, ymmärtämättä siitä mitään muuta kuin että se oli paperi, jolla tahdottiin periä maksua asiasta, joka jo oli maksettu.
— Ei poika rukka me olla kellekään velkaa. Me aina ostamme rahalla, aina maksamme paikalla.
— Antakaa sitte lasku takaisin, jospa siinä on sattunut erehdys, sanoi vikkelä poika.
— Takasin tämän saat viedä, emme me ole velkaa kellekään. Sepä on ihmeellistä, että perittäisiin maksettua asiata.
Poika läksi, emännän jäädessä vielä puhumaan samasta asiasta.
Siihen liittoon sattui tulemaan hyyriläisen vaimo, ja sille kertoi emäntä asian juurtajaksain.
— Minä muistan niin hyvästi, kun minä annoin rahat sen ryökkynän käteen, silloin kun minä kävin tilaamassa uutiset, ja sanoihan se ryökkynä kirjoittavansa kuitinkin siihen tilauslippuun. Missäs se onkaan se lippu?
Hän etsi lipun käsiin ja he näkivät siihen kirjoitetun 4:n numeron ja jotakin muutakin, vaan muusta he eivät saaneet selvää.