— Tässähän se pitäisi olla kuitti ja tässä se onkin, tähän se ryökkynä kirjoitti. Se poika ennätti mennä pois, olisi pitänyt sille näyttää tämä. Vaan kyllä minun pitää lähteä itseni sinne… maksettua asiaa velotaan…
Mutta esiliinaa riisuessaan muisti hän, että hänellä oli leivät uunissa.
— Minä menen aivan sekaisin! Leivät nyt ovat palaneet!
Hän rupesi ottamaan leipiä uunista tulisella kiireellä, sillä leivät todellakin olivat jo hiiltymässä.
— Voi, voi tokiinsa, mikä vahinko piti tulla, kun leivät paloivat! päivitteli hän mustuneita leipiä uunista pöydälle viskoessaan. Hänelle tuli siitä niin paha mieli, ettei hän voinutkaan heti lähteä sanomalehden konttooriin, vaan siunuusteli ja vakeroi palaneiden leipäinsä ääressä. Kaikessa tapauksessa päätti hän nyt odottaa ensin miestään kotiin ja kertoa hänelle kaikki: Haverisen piti tullakin kohta päivälliselle.
— Kuules kummia, sanoi emäntä miehensä kotiin tultua, kun uutisten konttuurista käytiin velkomassa tilausrahaa, joka me on ihan varmaan maksettu: Täällä kävi kirjapainosta poika laskun kanssa, vaan minä lähetin sen takaisin. Etkös sinäkin muista, että me on uutiset maksettu?
— Sinähän ne kävit tilaamassa ja sanoit maksaneesi. En minä tiedä sen enempää.
— Niin, minä kävin tilaamassa, vaan minä maksoin kanssa. Ryökkynä otti vielä vastaan rahan ja sanoi kirjoittaneensa kuitin tilauslippuun. Katsopas, tässä on se lippu.
— Niinpä näkyy olevan, sanoi mies, joka ei juuri kirjoitusta taitanut eikä ymmärtänyt lipusta mitään. Onpa se vähän ihmettä, että maksettua asiaa tullaan velkomaan.
— Sanopas muuta! Jo minä olen siitä tässä sanonut. Ennätti mennä se poika pois, etten ennättänyt näyttää sille tätä lippua.