— Sumu! — vastasi hän hiljaa. Mutta näytti kuin tämä sana olisi lentänyt tuskaisiin mieliin, herättäen onnettomuuden aavistusta hirveine pelkoineen.
IV.
HAAKSIRIKKO.
Komentosillalla seisoivat kapteeni ja jääluotsi. Asema tuntui olevan muuttumaton. Ei tuulen henkäystäkään liikkunut, ja meri oli kiiltävä ja tyyni. "Victoria" sivuutti Whales Bay'n, ja kulki nyt muutamien satojen metrien päässä rannikosta pitkin mahtavia jääylänköjä. Savupiippujen paksut pilvet jäivät roikkumaan leveinä nauhoina kosteaan ilmaan… ja laivan kevyt tärinä merkitsi, että koneet työskentelivät korkeimmalla paineella.
Mutta kaukana idässä, missä Tuhatsaarien saaristo kajasti taivaanrannalla ja missä Edge Island kohosi ohuena juovana, vyöryi valkoisia pilviä esille. Näytti siltä kuin meri olisi kiehunut ja lähettänyt aaltoilevia höyrypilviä syvyyksistään. Ne levisivät itäisellä taivaalla hirvittävän nopeasti, ne peittivät kaiken pumpulinpehmeään vaippaansa, ne pyörivät kuin jättiläismäiset lumipallot länttä kohti, kunnes käsittivät koko eteläisen ja itäisen taivaanrannan. Se oli sumu, vaarallinen napamaiden sumu, joka nosti seinän etelään ja itään, sulkien paluutien suurelta matkailijalaivalta.
Ainoastaan pohjoiseen oli tie vapaa, ja "Victoria" pakeni selkeyttä kohti, joka teräslihas mahtavissa koneissaan jännitettynä.
— Se ei onnistu, kapteeni, — sanoi jääluotsi katsahdettuaan tutkivasti etelää kohti. — Tunnin päästä peittää sumu peräkannen. Ankkuroidaan Whales Bay'hin ja odotetaan selkeää säätä.
Kapteeni Strohmann kohautti hartioitaan.
— Vauhtimme on nyt 18 1/2 solmua, — sanoi hän.
— Olisi ihmeellistä, jos emme ehtisi Agardh Bay'hin ennenkuin sumu meidät tavoittaa. Siellähän on hyvä satama, sanotte. Eikä minulla ole mitään halua ajaa karille Whales Bay'ssa. Tehän sanoitte itse, ettei väylä ole siellä selvä.