Näytti siltä, kuin kapteeni Strohmann olisi ollut oikeassa. Tunti toisensa jälkeen kului. Kevyt tuulen henki pohjoisesta tuntui pitävän sumua loitolla. Mutta sittenkin se ryömi eteenpäin. Sen valkea huntu levittäytyi nopeasti yli maan heidän takanaan ja pyyhki pois kaikki ääriviivat "Victorian" jatkaessa hurjaa pakoaan kuin kannustettu hevonen.
Iltapuolella näkyi niemi Agadh Bay'n suulla, ja kun suuri patarumpu kutsui matkustajia pöydän iloihin, nähtiin selvästi mahtava jäätikkö, joka vyöryy alas pitkin tunturin kylkeä ja ojentaa käsivarttaan kauas ulos lahdelle.
Mutta äkkiä tapahtui jotakin, mikä sai kaikki pysähtymään. Hajanaisia sumun pärskeitä tuli lentäen joka taholta kuin villejä lintuja — ensin harvakseen ja yksitellen. Ne näyttivät jättiläismäisiltä lumihiutaleilta, jotka laskeutuivat laivalle purevan kylmyyden seuraamina. Ne syleilivät ensiksi peräpuolta, ne taistelivat valoa vastaan ja voittivat sen, ne ryntäsivät joka taholta, ja vilauksessa oli "Victoria" suuren sumusärkän vankina.
Matkustajat katselivat toisiaan hämmästyneinä. Mitä tämä oli? Yhä tiheämmin kietoutui kaikki läpitunkemattomaan harmauteen. Puhuttiin ainoastaan kuiskaamalla, ja äänet kuulostivat raskailta, kaameilta. Tuskin näki vierustoveriaan.
Hapuiltiin kaiteen ääreen. Meri oli jo aikoja sitten kadonnut. Kaikki oli sumua. Se tunkeutui laivan kaikkiin aukkoihin ja täytti hytit ja salongit painavalla kosteudellaan. — — Kuinka helposti kaikki kuului! Matalinkin kuiskaus, hillityinkin yskähdys kuului… Ja mitä se oli? Kimeä soitto vavahdutti kaikkia. Se kaikui kuin epätoivoinen valitus syvältä laivan sisältä. Koneet pysähtyivät… ja suuri laiva liukui hiljaisella vauhdilla kaameaan sumuun…
Matkustajat kokoontuivat kävelykannelle suuriin ryhmiin kuin säikähtäneet lampaat. Perämiehet kulkivat heidän joukossaan ja rauhoittivat hätääntyneimpiä. Sehän oli vain sumua. Aivan vaaraton juttu vesillä, missä ei ollut pelkoa yhteentörmäyksestä. Muutamassa minuutissa olisi ankkuri pohjassa ja silloin olisi kaikki "allright"…
Pikku paroonitar istui mielipaikallaan äärimmäisessä kokassa, kun sumu tuli. Hän hapuili varovasti perään päin ja tapasi silloin Jörgen Brattin, joka tuli häntä vastaan.
— Kapteeni on lähettänyt minut teitä rauhoittamaan ja auttamaan, jos jotakin sattuisi, — sanoi tämä kohteliaasti.
— Minä en tarvitse mitään lapsentyttöä, — vastasi Frida torjuen.
— Hyvinkin mahdollista. Mutta kapteeni arveli, että kuitenkin voisitte tarvita auttavaa kättä, jos…