— En, — vastasi Bratt vetäen päältään märät vaatteensa. — Se on aiottu ulkonaisesti käytettäväksi. Luulen, että kylmä vesi vaikuttaa minuun vähemmän, jos voitelen koko ruumiini Ottamkowin öljyllä. Se ei ole juuri erittäin mieluista, mutta meidän täytyy sietää pahempaakin. Tahtovatko herrat auttaa?
— Te olette kyllä se mies, joksi teitä luulin, —- sanoi professori.
— Ja teidän ansioksenne jää, jos joskus pääsemme tästä jäähelvetistä.
Jääluotsi ravisti päätään. Hänen suunsa oli yhteenpuristettu kuin sen, joka kärsii kovia tuskia. Hän kumartui ottamaan peltirasian puoleksi voihkaisten, otti sen sisällystä käteensä ja alkoi hieroa rasvaista haisevaa nestettä Brattin ruumiiseen.
Professori tarkasteli ihmetellen valkeata vartaloa, joka seisoi rannalla. Leveäselkäisessä ruumiissa kuvastui aivan tavaton lujuus ja voima.
Ohuen vaalean ihon alla, joka loisti kaulan ahavoituman alapuolella, näkyivät paksut lihassäikeet toisiinsa pujoutuneina alituisessa liikkeessä — aina valveilla, aina valmiina. Hartiat viettivät heikosti hauislihakseen päin, mikä tietää tavatonta voimaa. Ja leveä rinta, kalteva lantio-viiva sekä jalkojen selvästi miehinen rakenne kertoivat sekä synnynnäisestä että harjoitetusta voimasta. Pitkät käsivarret leveine ranteineen ja jäntereisine lihaksineen olivat sitä lajia, joka merkitsee jotakin ensiluokkaista sekä nyrkkeilykehässä että painimatolla.
— Kuinka te olette saanut nuo lihakset? — kysyi professori.
Bratt hymyili.
— Hädässä, vastoinkäymisissä ja vaaroissa, — vastasi hän. — Etelä-Amerikan aropaimenten ja Alaskan kullankaivajien keskuudessa. Nälässä, tappelussa ja hengenvaarassa. Sellainen se miehelle voimaa antaa. Jotakin kait täytyy saada kaiken sen sijaan, mitä kaipaa, — lisäsi hän hiukan katkerasti. — Minä en ole koskaan omistanut muuta kuin voimani, kestävyyteni ja verrattain hyvän mielialani.
— Se ei ole tosiaankaan vähäisen, nuori mies, — sanoi professori. — Minä vaihtaisin mielelläni palasen aivojani saadakseni hiukan sitä, mitä teillä on. Rakas ystävä, tehän olette kuin intiaani. Pikku ystävättäremme tuolla ylhäällä pelkäisi teitä sellaisena kuin miltä nyt näytätte… Sanokaa, voimmeko jollakin auttaa teitä täältä maan puolelta?
— Ette, — vastasi Bratt. — Annetaan olla. Minun täytynee koettaa panna kokoon jonkunlainen lautta tuolla hylyllä, jos löydän jotakin, mikä on mukaanottamisen arvoista. Suurin osa on kai veden alla tai räjähdyksen turmelemaa.