Ja nyt oli leikki lopussa. Väsyneinä ja kalpeina istuivat kaikki tuijottaen mahtavaan taivaankappaleeseen, joka vaipui maininkiin kohotakseen seuraavassa silmänräpäyksessä jälleen yli taivaanrannan koko voittamattomassa loistossaan. Ja yö, joka jo oli nostanut mustan viittansa, väisti suurta voittajaa — pitkää, varjotonta päivää…

Komentosillalla käveli kapteeni Strohmann edestakaisin. Hän oli voimakas, germaanilainen tyyppi. Tukka oli harmaantunut ohimoilla, joka piirre leveissä kasvoissa oli kuin ahavan kuluttama, ja monien ryppyjen keskeltä katseli terävä silmäpari, joka ei koskaan kadottanut rauhallisuuttaan.

Nojautuen kompassikaappia vastaan seisoi norjalainen jääluotsi Nils Johnsen Tromsöstä. Hän oli pitkä, laiha, noin viidenkymmenen ikäinen, naama hyväntahtoisessa hymyssä. Hän oli kulkenut maailman ympäri perämiehenä eräällä parkkilaivalla, mutta hänen sydämensä oli vanginnut elämä siellä kaukana pohjolassa ahtojään seinien juurella — hänen lapsuutensa ja nuoruutensa elämä. Monta vuotta hän oli purjehtinut vesiä Huippuvuorten ympärillä, eikä kukaan toinen jääluotsi Tromsössä tai Hammerfestissä ollut saavuttanut niin syvällisiä tietoja mahtavan saaren vuonoista ja rannoista kuin Nils Johnsen.

Paitsi kapteenia ja luotsia oli komentosillalla tunnettu ranskalainen professori René Marmont Pariisin Sorbonnesta. Hän oli Europan suurmiehiä jäätikkötutkimuksen palveluksessa ja hänen teoksensa Sveitsin jäätiköistä kuuluu geologian perustaviin käsikirjoihin. Tänä yönä oli hänen käytöksessään aivan tavaton into.

— Eikö olekin niin, — kysyi hän kapteenilta sujuvalla saksankielellä, — että jääsuhteet ovat erittäin edulliset tänä vuonna?

— Kyllä, — vastasi kapteeni. — Niin ainakin väitetään. Vai mitä arvelette, Johnsen? — jatkoi hän kääntyen luotsin puoleen.

— Tavattoman suotuisat suhteet, kapteeni, — vastasi jääluotsi kärsimättömästi irvistäen, hänen kun oli vaikea puhua saksaa. — Jäät on lakaistu pois Huippuvuorilta tänä vuonna.

— Itäpuoleltakin? — kysyi professori innostuneesti.

— Niinpä kyllä, herra professori. Kolme eri pyyntilaivaa on tänä vuonna purjehtinut saaren ympäri aina Giles'in maahan asti. Hinloop-salmessa ei ole jääpalastakaan.

Professori kääntyi kapteeni Strohmannin puoleen.