— "Victoria" käyttää kai silloin harvinaista tilaisuutta tehdäkseen retken ylöspäin pitkin itärantaa?
— Sitä minä en ollut oikeastaan ajatellut, — vastasi kapteeni kiireesti, — mutta jos luotsi arvelee, että vedet ovat selvät ja ettei ole mitään vaaraa…
Professori katsoi kysyvästi Johnseniin. Tämä kohautti hymyillen olkapäitään.
— Ei ole ollenkaan vaikeata käväistä Suurvuonolla tänä vuonna, — vastasi hän. — Minä tunnen rannikon kuin viisi sormeani. Ja jos ei vain tule sumua…
— Mutta toisinaanhan on länsirannikollakin sumua, — keskeytti professori.
— Niin on, — vastasi luotsi. — Luulen melkein, että se on pahempi siellä, missä Golf-virta tapaa jäämerestä etelään kulkevan virran. Suurvuonolla on sää vakiintuneempi. Mutta jos sinne kerta kaikkiaan tulee sumu, on se paksu kuin seinä. Vuonna 1858 esimerkiksi tapahtui, että muuan laivuri, joka oli pyynnissä Suurvuonolla noin 9-10 peninkulman päässä koilliseen Eteläniemestä, ei osannut takaisin laivalleen sumun tähden. Hänen täytyi suorastaan soutaa takaisin Norjaan kuuden miehensä kanssa. He tulivat kotiin kylmänvihat jaloissa ja eliniäkseen vaivaisina. Niin, se sumu…
Tuli pieni äänettömyys.
— Oikeastaan, — sanoi professori viimein, — minulla oli erikoinen syy ehdotukseeni. Parikymmentä vuotta sitten kulki maanmieheni Rabot suoraan yli Huippuvuorten, Jäävuonon Sassen Bay'sta Suurvuonon Agardh Bay'hin. Hänet pysäyttivät lopuksi erittäin omituisen luontoiset jäävyöryt. Voimatta sanoa mitään ehdottoman varmaa luulen kumminkin, että yhden ainoan päivän tutkimus näiden jäävyöryjen muodostumisesta voisi kumota koko meidän nykyisen teoriamme…
— No, — sanoi kapteeni Strohmann. — Minä en ole sidottu mihinkään määrättyyn reittiin, vaan voin kulkea minne hyvänsä, missä väylä on varma. Mutta minä tahdon olla vastuusta vapaa… Lähettäkää lista kiertämään matkustajien kesken, ja jos saatte kaikki mukaan — all right, silloin ohjaa Johnsen meidät Agardh Bay'hin. Ne kaksi päivää, jotka poikkeamiseen menee, saamme ottaa takaisin toisella taholla.
Hän ei ehtinyt puhua loppuun — sillä professori oli jo jättänyt komentosillan ja iski kuin haukka alas matkustajien joukkoon valtava paperirulla kädessä. Hänen gallialainen intonsa voitti kaikki. Kaikki, jotka olivat vielä hereillä, kirjoittivat alle. Ja professori lähetti uudet kannattajansa hytteihin hankkimaan allekirjoituksia.