Se astui ontuen heidän edellään tuvalle — sillä oli vielä pieniä vammoja jääkarhun syleilystä — ja haaksirikkoiset loivat luotsin haudalle viimeisen jäähyväiskatseen ja lähtivät kotiin puolipimeässä.
Heidän sydämissään kuiskaili toivo auringosta ja kesästä. Pelastus tuntui niin läheiseltä ja luonnolliselta ja samalla niin eriskummalliselta ja uskomattoman kaukaiselta.
— Kuukauden kuluttua tulevat ensimäiset linnut, — sanoi Bratt. — Kahden kuukauden päästä kuljemme tunturin yli Sassen Bayhin. Kaksi päivää sen jälkeen olemme Green Harbourissa ja pari tuntia myöhemmin tiedetään Norjassa, että viimeiset "Victorian" haaksirikosta eloonjääneet ovat saavuttaneet langattoman lennätinaseman.
Ja hän puhui edelleen ja teki suunnitelmia silmät loistavina ja salainen ilon väre äänessä. Hän tunsi itsensä vahvaksi ja rohkeaksi iloiten saadessaan uhmata vaaroja ja voittaa vastuksia, kun Frida oli hänen mukanaan.
Turvallisesti hän taluttaisi Fridaa pitkin huimaavia kuiluja ja uhkaavien jäävyöryjen poikki. Hänen rohkeutensa ja neuvokkuutensa voittaisi kaikki, ja sitten heidän päästyään sivistyksen alueelle… Mitä vielä… Kun Frida puhui rikkaasta kodistaan, suuresta schleswigiläisestä maatilasta ihanine näköaloineen merelle, tunsi hän pistosta sydämessään. Olihan hän, koditon, yksinäinen seikkailija Alaskasta ja Jukonista, tasaisen arkielämän ja huolettoman hyvinvoinnin vihollinen.
Mutta kun Frida houkutteli hänet kertomaan elämästä kultahiekkaisilla jo'illa, missä raskas metalli kiilsi hiekkajyvien seassa, loistivat hänen silmänsä ja käsivarsien lihakset jännittyivät muistellessa vapaata, villiä, ihanaa seikkailijaelämää.
Hiiskumattoman hiljaa kuunteli Frida hänen kertomuksiaan, ja kun vilkas professori, monien vaarojen ja seikkailujen innostamana, alkoi kertoa tarinoita Gascognesta, eivät Fridan kuulemat merkillisyydet koskaan loppuneet.
He nauroivat ja laskivat leikkiä kuin iloiset lapset ja olivat kaikki kolme hyviä tovereita. Bratt ei ollut enää umpimielinen, ankara. Rohkaiseva sana hänen huuliltaan teki Fridan ylpeäksi ja onnelliseksi, ja pieninkin vetoaminen hänen rohkeuteensa ja tarmoonsa teki hänen voimansa moninkertaiseksi.
Iloisena ja leikillisenä Frida tanssi nyt pitkin jäätä hylkeennahkaisessa housuhameessaan. Äkkiä hän huudahtaen seisahtui…
— Katsokaa tuonne!