Ja nyt — —! Illalla maata pannessaan hän tunsi työmiehen väsymystä. Hän oli raatanut ja ahertanut ja voi hyvällä omallatunnolla nauttia lepoa. Ensi kerran hän huomasi, miten köyhää elämä on ilman työtä, ilman todellista tointa, ja tuntuipa toisinaan siltäkin, että kauhistutti palata vanhan Hansa-kaupungin hyödyttömään oleilemiseen.
Hän oli vähällä ruveta rakastamaan nokista pientä majaa, kuten sotamies rakastaa sitä taistelutannerta, joka on nähnyt hänen kovimman kamppailunsa. Ja kuinka hän saattaisi erota näistä miehistä, jotka olivat olleet hänen uskollisia tovereitaan pitkinä, pimeinä napaseudun öinä? Pikku Fridan mieli kävi äkkiä raskaaksi, hän sai kyyneliä silmiinsä, ja vähitellen hän tajusi kevään laulun nuoressa sydämessään.
Jörgen Bratt valmisti innokkaasti kaikkea, mitä tarvittiin matkaa varten tunturien yli. Pukuja pantiin kuntoon niin hyvin kuin voitiin. Hän valikoi saappaita, ja silloin kävi ilmi, että paroonitar saattaisi pahimmassa tapauksessa käyttää paria "Viktorian" pikisaumasaappaita, jos ne tarpeeksi sisustettaisiin hylkeennahalla. Brattilla oli omat saappaansa, ja professori anasti parin pitkävartisia, jotka näyttivät voivan kestää kylmää ja kosteutta.
Edelleen he valmistivat kolme makuusäkkiä huovista ja karhunnahasta. Ne olivat jotenkin painavia, mutta näyttivät myöskin hyvin käyttökelpoisilta.
Fridan pieni käsilaukku muutettiin selkärepuksi muutamien nahkahihnojen avulla.
Toukokuun 18 päivänä oltiin lähtövalmiit. Bratt kantoi ruokavaroja kahdeksaksi päiväksi, makuusäkkinsä ja kiväärinsä. Toiset kantoivat kumpikin makuusäkkinsä, ja Fridalla oli sitäpaitsi karbiininsa kainalossa.
Sitten tuli jäähyväisten hetki! Nyt vasta he huomasivat, kuinka vaikeata oli erota pienestä tuvasta, joka oli ollut heidän kotinsa koko pitkän talven.
Hiljaisina he panivat kaikki kuntoon siltä varalta, että mahdollisesti täytyisi toisten onnettomien talvehtia Ottamkowin ikivanhassa, vankassa tuvassa. He ottivat mukaansa vain sen, mikä oli kaikkein välttämättömintä.
Boy hyppeli edestakaisin. Se ei osannut pitää tästä lähdöstä.
— Mitä ihmettä tämä on? — sanoivat koiran viisaat silmät. — Eikö täällä ole hyvä olla? Eikö ruokakaapissa vielä ole useita lihavia ja oivallisia karhunpaisteja?