— Kun olin täällä ensi kertaa, ei ollut mikään taito ampua poroja. Ne lähestyivät ilman mitään pelkoa ja jos ampui yhtä, tulivat toiset lähemmäksi katsomaan, mitä oli tekeillä.
— Välistä ne ovat seuranneet ihmisten jäljessä pitkiä matkoja, ne kun eivät ole lainkaan arkoja. Huippuvuorten poro on pienempi kuin Skandinavian, kevyt ja siro. Sillä on paksu rasvakerros ihon alla, ja siitä se luultavasti elää pitkillä vaelluksillaan. On todistettu porojen vaeltaneen yli jään Novaja Semljasta Huippuvuorille — jotenkin pitkä kävely ilman ruokaa, eikö totta? Siitä me kaksi emme selviytyisi.
Frida koetti hymyillä. Hän oli kauhean väsynyt. Hänen jalkansa olivat haavaiset ja turvonneet. He olivat nyt vaeltaneet yhtä mittaa kuusitoista tuntia ja lähenivät Esker-laaksoa.
Vihdoinkin Bratt pysähtyi pienen solisevan puron reunalle. Raikas, kylmä vesi ja hiukan ruokaa antoi heille jälleen voimia.
Heitä piti yllä jännitys ja toivo tavata ihmisiä. Bratt tiesi, että ihan meren rannalla oli tupa, mutta oliko se asuttu vai tapaisivatko he vain neljä paljasta seinää ja aution rannan?
Pari tuntia nukuttuaan he kulkivat edelleen. He tapasivat nyt useampia lintuja. Muutamat taivaanvuohet vihelsivät alakuloisesti, parvi hanhia lenteli ilmassa, ne olivat Huippuvuorten hanhia, saaren kauneimpia lintuja. Muuan jäälokki nokki innokkaasti vanhaa, savesta esiinpistävää poronnahkaa. Hiukan sammaltakin alkoi näkyä, ja riemastuen he tervehtivät tätä koittavan kesän merkkiä.
— Meidän ei ainakaan tarvitse nähdä nälkää, — sanoi Bratt. — Täällä on runsaasti lintuja, kuten näette. Mutta sanokaa, eikö tuo ole tupa, minkä näemme tuolla?
— On se tupa… Savua nousee piipusta. Näen jonkun liikkuvan… Me olemme pelastetut!
Ja he juoksivat alaspäin läpi veden ja liejun, he unohtivat kaiken surun ja väsymyksen, ja köyhä tupa vieraine ihmisineen tuntui heistä viittovalta paratiisilta.
Mutta etäisyys oli suurempi kuin he olivat luulleet. Kirkkaassa, kevyessä ilmassa kaikki tuntuu olevan likempänä kuin itse asiassa on. Melkein mahdotonta on arvioida välimatkoja. Sattuu esimerkiksi, että tottuneet ampujat sovittavat tähtäimen sadalle metrille, vaikka etäisyys myöhemmin osoittautuu kaksinkertaiseksi.