Mutta kaukana pohjoisen näköpiirin yläpuolella, missä taivas vielä oli puhdas, nousi valkea pilvisärkkä huomaamatta kuin kasvaen esiin merestä. Se sai jyrkemmät piirteet ja ihmeellisen lyijykiillon. Bratt nousi loistavin silmin ja otti kiikarin esille kotelosta.
Ja hän näki kokonaisen pikkumaailman kohoavan mahtavassa valossa. Hän näki valkeiden huippujen panssarinsinisine eetteriseinineen nousevan taivasta kohti — se oli mahtava satumainen, villiyden ja uhman maailma meren tummansinisissä kehyksissä.
Jörgen Bratt oli hetkessä muuttunut. Surumielisyys oli hälvennyt hänen kasvoiltaan. Koko hänen seikkailijasydämensä paisui riemusta ja odotuksesta.
Sillä tuolla olivat Huippuvuoret, tuhansien jäävyöryjen saari, missä inhimilliset urotyöt olivat vuosisatoja taistelleet luonnonvoimien kanssa, missä ihmiset olivat eläneet ja kärsineet pitkinä öinä mahtavien talvimyrskyjen ulvoessa heidän majojensa ulkopuolella.
III.
SUMU.
"Victorialla" oli iloiset päivälliset. Vasemmalta kohoavan korkean saarimaan näky oli kohottanut matkustajien tunnelmaa ja ruokahalua.
Kaikki tunsivat, että tällaisessa retkessä Jäämerellä oli jotakin tavatonta. Tämä ei tosiaankaan ollut mikään tavallinen matka sivistyksen keskellä, ei, vaan nyt kuljettiin teitä, joilla maailman rohkeimmat miehet olivat uhranneet henkensä laajentaakseen tiedon rajoja. Voivathan nämä seudut kertoa sellaisista miehistä kuin Scoresky, Parry ja Markham, ja joka niemellä ja lahdella oli nimi, joka säilyy napaseutututkimuksen historiassa. Onko silloin kumma, että kullakin oli mielestään jotakin yhteistä sellaisten miesten kanssa kuin Nordenskiöld, Nansen, Andrée ja monta muuta.
Erotus oli kumminkin se, että "Victorialla" ei ollut mitään hätää.
Päinvastoin. Ruokajärjestys oli sovitettu kaikkein hienostuneimpien herkkusuitten maun mukaan. Syötiin tavantakaa. Eikä tarvinnut pelätä kerpukkia. Sitävastoin uhkasi joka päivä kardialgia kaikkine muine tauteineen, jotka johtuvat liian runsaasta ravinnosta.