Siitä hetkestä alkaen tulin viisaaksi, viekkaaksi ja varovaksi. Muutamien uskollisten ystäväin avulla onnistuin pääsemään Mustanmeren rannikolle. Siellä vuokrasimme itsellemme laivan, jonka eräs englantilainen risteilijä kotimatkalla ollessaan muutamia päiviä myöhemmin valtasi. Puolen vuoden harhailun jälkeen tulimme vihdoin Parisiin, missä isälläni oli salanimellä eräässä pankissa muutamia satojatuhansia frangeja. Siellä asuimme kuusi vuotta. Minä antauduin tutkimaan fysiikkaa. Madame Curie otti minut miltei äidilliseen hoitoonsa, ja minusta tuli ennen pitkää hänen rakkain oppilaansa. Täytettyäni 20 vuotta väittelin tohtoriksi teoksella, joka koski zodiak-valoa.
Antauduin kuitenkin yhä enemmän kokeilevan fysiikan alalle. Opintoihini oli tullut määrätty suunnitelma. Onhan tunnettu asia, että muutamilla valosäteillä on voimakas vaikutus ihmisruumiin kudoksiin. Finsenin loistavan keksinnön Röntgen-säteiden parantavasta vaikutuksesta ihosyövässä ja muissa senlaatuisissa taudeissa te kyllä tunnette.
Nyt tuli minun tehtäväkseni keksiä säderyhmä, joka on niin voimakas, että kykenee tappamaan ihmiselimistön. Pari vuotta sitten keksin myrkytetyn valon. Olin itse kuolla vaarallisten kokeitteni aikana. Minulla ei ollut yhtään assistenttia, ja madame Curiella ei ollut aavistustakaan keksinnöstäni. Pidin salaisuuteni omana tietonani, ja minä toivon että se kuoleekin minun mukanani. Sillä päivänä, jona myrkytetty valo lasketaan irti ihmisten keskuuteen, on vaarallista elää.
Saatan vain mainita teille, tohtori Fjeld, että näillä minun valosäteilläni on ihmeellinen hiipivä voima. Valkoisiin verisoluihin — leukocytheihin — nämä säteeni imeytyvät. Solut muuttavat biologisen tehtävänsä — niiden kyky vaikuttaa sääntelevästi veren kokoomukseen vähenee vähitellen, jolloin tapahtuu punaisten verisolujen sakoutuminen. Tämä koaguloituminen tapahtuu aivan yhtäkkiä ja määrätyn ajanjakson kuluttua, joka voi vaihdella noin puolen minutin verran sen jälkeen kuin säteet ovat vaikuttaneet vereen. Sille, joka edes muutamia sekuntteja on ollut alttiina näille säteille, ei ole mitään pelastusta, elleivät ole puetut kumiin tahi muuhun läpäisemättömään aineeseen.
Nyt käsitätte iloni ja riemuni, keksittyäni nämä säteet. Minä konstruoin heijastimen, joka tavallisen seinäsulkijan avulla saadaan toimimaan. Sitten matkustin Lontooseen, kätkeydyin valokuvaajan nimen taakse — ja loput te aavistatte. Hankin itselleni yhteyden vihollisieni kanssa, tuuditin heidät turvallisuuteen ja valokuvasin heidät kuoliaaksi.
— Te säästitte Charles Brooktonia, lausui Fjeld.
Isabella nousi.
— Niin, minä säästin häntä, vastasi hän. En tiedä oikein itsekään minkätähden, ehkä siksi että hän rakasti minua… Olisin säästänyt myös pikku Maxia, mutta hän astui itse kohtalonsa tielle… Nyt en säästä enää ketään, en edes itseäni. On aika merkitä piste.
— Mitä tarkoitatte?
Isabella katsoi häneen jonkun verran hämmentyneenä. Hänen huulillaan oli vastaus valmiina, mutta hän pidätti sen.